Sata-komitean loppumietinnöstä poimitun Lex Soininvaaran 10 § määrittelee, että 19-25-vuotiailta nuorilta voidaan leikata 20–40 prossaa sossun minimitoimeentulotuesta (417 euroa), jos nuori syystä tai toisesta kieltäytyy työstä tai koulutuksesta. Vähimmillään nuorelle voi jäädä elämiseen vain 250 euroa kuukaudessa.
Lain 11 § sallii sossuasiakkaalle pienten tulojen hankkimisen niin, että hän saa pitää tuloistaan 20 prosenttia, kuitenkin enintään 150 euroa.
Lex Soininvaarasta noussut mekkala on saanut Osmo Soininvaaran puolustuskannalle. Tällaista Ode on pohtinut eilen verkkolehti
Uuden Suomen puheenvuoropalstalla:
"Vastustin ehdotusta [Lex Soininvaaran karenssipykälää] eduskunnan valiokuntakuulemisessa. [...] Tuo mainittu toimeentulotuen automaattinen leikkaus ilman siihen liitettäviä tukitoimia ei tässä asiassa auta vaan pikemminkin pahentaa
."
No shit, Sherlock.
Kun eilistä kommenttia vertaa
Oden blogipostaukseen 12. toukokuuta 2010, ei voi olla kuin hämmentynyt:
"Viestini sosiaali- ja terveysvaliokunnalle oli, että niin kauan kuin tuo määräys [karenssipykälä] on työmarkkinatuessa, alennusmahdollisuuden on oltava myös toimeentulotukilaissa."
Eduskunta-esityksen työryhmä on ihmetellyt Oden ristiriitaisia lausuntoja aiemminkin. Soitimme helmikuussa kesken harjoitusten Soininvaaralle, kun olimme päässeet näytelmässä kohtaan, jossa poliitikot kuulevat asiantuntijoita sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Kaikki asiantuntijat vastustivat lakia.
Oden lausunto oli ainoa, jota ei löytynyt kirjallisena, joten hänen kantansa jäi epäselväksi. Kysyimme, mitä hän tarkalleen ottaen oli sanonut valiokunnassa. Kannattiko hän minimitoimeentulotuen leikkaamista? Ode vastasi yksiselitteisesti, että koska työkkärissä joutuu karenssiin, myös sossussa täytyy joutua karenssiin:
"Symmetriavirhe piti korjata."
Eduskunta-esityksen ensimmäisen puoliajan lopulla esitetään juuri se kokous viime joulukuulta, jossa Lex Soininvaarasta äänestettiin. Kokouspuheenvuorossaan vihreiden kansanedustaja Heli Järvinen mainostaa soittaneensa Odelle, kysyäkseen hänen kantaansa lakiin.
Järvinen kertoo täysistunnossa muille kansanedustajille Oden vastanneen näin:
"Ja hänen hyvin selkeä viestinsä oli, että älkää hyvänen aika hylätkö tätä lakiesitystä, johtuen siitä, että jos tämä esitys hylätään, hylätään myös se, että toimeentulotukea saava saa pitää 20 prosenttia ansiotuloistaan, kuitenkin korkeintaan sen 150 euroa."
Ennen lopullista äänestystä eduskunnalla oli mahdollisuus erottaa pykälät toisistaan, eli poistaa karenssipykälä ja hyväksyä vain jälkimmäinen taskurahapykälä. Lakipykälien erottamista vastustivat kaikki hallituspuolueet, myös vihreät.
Ihan turha jeesustella, Heli Järvinen.
Laki on ovelasti paketoitu kokonaisuus, jossa voi piiloutua jälkimmäisen pykälän taakse. Eräs Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) virkamies kertoi Eduskunta-työryhmälle, että tämä jälkimmäinen lain osa, jossa siis sossuasiakas saa pitää pienistä tuloistaan 20 prossaa, enintään 150 euroa, on täysin mielivaltainen. Kyseessä on kokeilu, joka on kestänyt jo kymmenen vuotta, nyt kokeilua vain päätettiin jatkaa.
"Fatta voi vittuilla", virkamies kertoi. Asiakas on tienannut 50 euroa, mutta fatta sanoo, että asiakas saa pitää vain 10 euroa, eli 20 prosenttia tuloista. Asiakas ihmettelee, miksi hän ei saa pitää koko rahaa, kun katto on 150 euroa. Fattavirkailija sanoo, että "sun tapauksessa 10 euroa saa riittää, kiitos, päivää, näkemiin."
Virkamies ihmetteli myös sitä, että kun 150 euron katto on määritelty 10 vuotta sitten, niin miksi summaa ei nostettu vaikka 300 euroon. Inflaatio on kutistanut 150 euroa taskurahaksi.
Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) alainen Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta Nuora teki viime tingassa esityksen Sata-komitealle, 5. marraskuuta 2009, jossa neuvottelukunta esitti verotuksen, työttömyys- ja sosiaaliturvan yhdistelmiä kannusteeksi.
"Veikkaan, että heillä oli tieto että kannustimena esitettäisiin paljasta sanktiota koulutuksesta kieltäytyville nuorille aikuisille", STM:n virkamies kommentoi.
Sata-komitea ei tarttunut Nuoran esitykseen, ja nyt ollaan asian ytimessä. On helvetin monia erilaisia tapoja kannustaa. Lex Soininvaaran kumpikaan pykälä ei ole kannustamista, vaan alennuspykälässä kyseessä on rangaistus, ja taskurahapykälässä mielivaltainen simputtaminen.
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL) julkaisi 1. maaliskuuta
raportin, jossa todetaan ykskantaan näin:
"Kansainvälisessä vertailussa [...] asumismenojen jälkeen tarkasteltuna suomalaisen vähimmäisturvan taso jää hieman alle länsieurooppalaisen keskitason."
Yle uutisoi tammikuussa, että
köyhien keskuuteen on muodostunut kurjalisto.
Lex Soininvaaran kaltaiset lait ovat välineitä, joilla kurjalistoa luodaan.
Rangaistusten puolustajiksi ovat ilmoittautuneet köyhien ystävät Osmo Soininvaara ja Heikki Hiilamo, molemmat vihreiden eduskuntavaaliehdokkaita ja Sata-komitean perusturvajaoston jäseniä. On hätkähdyttävää, että he kampanjoivat rangaistusten erinomaisuudesta samaan aikaan kun Nalle Wahlroos käy omaa sotaansa nuoria työttömiä vastaan.
Filantrooppimme ovat sitä mieltä, että ei saisi antaa vastikkeetonta rahaa.
Nalle taas puhuu nuorista ikään kuin he nostaisivat keskisormen koulutukselle ja työlle ihan vaan vittumaisuuttaan, että kyseessä on jonkinlainen eksistentiaalinen elämänvalinta, jonka seurauksena pääsee sossun rahataivaaseen.
Näiden miesten ihmiskuvasta paistaa etäisyys kolmannen polven syrjäytyneiden nuorten arjesta ja täysi ymmärtämättömyys siitä, miten huonossa kunnossa turvaverkot ovat.
Viime vuonna vietettiin EU:n köyhyyden vastaista vuotta. Eräs piirre korostui: Länsi-Euroopassa on alettu puhua taas universaaleista oikeuksista ja keskustelua vastikkeellisuudesta pidetään vähän kiusallisena. Ei meillä.
Suomessa vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä orpojen huutokaupat vastasivat sen ajan käsitystä vastikkeellisuudesta. Huutolaislapset myytiin perheisiin vuodeksi kerrallaan töihin ruokaa vastaan, ja heitä sai hakata ja raiskata miten huvittaa.
Haluaisin muistuttaa miksi myös Suomeen alun perin luotiin nimenomaan universaali sosiaaliturvajärjestelmä: että heikko ei joutuisi vahvan armoille.
Tämä päivän vastikkeellisuutta ovat muun muassa silpputyöpaikat, joissa työmarkkinatuen päälle maksetaan euron tuntipalkkaa. Näistä töistä ei kieltäydytä, tai karenssi iskee. Vuonna 2006 säädettyä lakia kutsutaan pakkotyölaiksi.
Pakkotyöläisten tarinat silppuduuneista ovat ankeita. Kukaan ei vaivaudu opettelemaan heidän nimiään, sillä pakkotyöläiset ovat vain käymässä. Muille työntekijöille kuuluvat edut eivät kuulu heille, kuten työterveydenhuolto tai vaikkapa työvaatteet. Heidän tarinoitaan voi lukea muun muassa Jyri ja Jera Hännisen kirjasta Kallis köyhyys (Barrikadi 2008).
Karensseilla simputtaminen tuottaa hiljaista ja nöyrää työväkeä, joka ei riehu oikeuksistaan. Näiden työntekijöiden on syytä hymyillä pomolle. Jos pakkotyöläinen saa potkut tai irtisanoutuu, hän lentää ulos työkkäristä.
Sossussa on edessä uusi karenssi. Jos pakkotyöpaikkansa sössii kerran, leikataan 20 prosenttia minimitoimeentulotuesta, toisella kerralla jo 40 prosenttia. Kuulostaako tutulta? Lex Soininvaara laajentaa saman systeemin nyt nuoriin.
Eräs sosiaalityöntekijä kertoi, että yksi hermostuttavimpia piirteitä karensseissa on se, että ne eivät välttämättä katkea koskaan. Monet sossuasiakkaat elävät aina vaan 40 prosenttia leikatulla tuella, eikä kuopasta enää nousta. Leikkauksia voidaan harkita vain siinä tapauksessa, että asiakkaalla on pieniä lapsia.
Mutta palataan alkuun. Mitä Ode tahtoo? Miksi hänen toukokuinen blogipostauksensa ja eilinen puheenvuoronsa ovat niin erilaisia?
Ode lähti huonontamaan nuorten tilannetta ennen kuin kukaan on antanut mitään takeita siitä, että työkkärin ankara karenssipykälä poistetaan tai turvaverkot korjataan. Oden mielestä syypäitä ovat taas kaikki muut: SAK, vasemmisto, oikeisto, tyhmät poliitikot.
"Yhtä hyvin lakia voisi kutsua Lex SAK:ksi, koska myös SAK:n edustaja oli [Sata-komitean] yksimielisen mietinnön takana", Ode harmitteli eilisessä kirjoituksessaan. Ja unohti tietysti sopivasti mainita, kuinka aggressiivisesti on itse ollut lakia ajamassa, koko arvovaltansa voimalla.
Vaikka Soininvaaraa pidetään kaikkien alojen asiantuntijana, eräs Eduskunta-esitystä varten haastatelluista virkamiehistä kuvaa Odea pohjimmiltaan hyvin ovelaksi poliitikoksi, jolla on juustotarjotin. Hän ojentaa tarjottimelta aina sen juustopalan, jota kulloinenkin kuulija haluaa.
Analyysi näyttää olevan varsin tarkka.
Hyvää viikonloppua,
Susanna Kuparinen
toimittaja, ohjaaja
