Kalikka kolahti Hämeeseen

Hämeen Sanomien kolumnissa 4. maaliskuuta 2011 Markku Peltonen kirjoitti Ryhmäteatterin Eduskunta-näytelmästä. Kirjoitus on tehty näkemättä itse esitystä, ilmeisesti A-studion perusteella.

Aluksi on syytä korjata muutamia asiavirheitä. Peltosen mukaan "värikkäitä teatteriterveisiä saavat Jutta Urpilainen, Mari Kiviniemi, Anni Sinnemäki, Jyrki Katainen ja Timo Soini."  Koko koplasta lavalla nähdään ainoastaan Kiviniemi. Sinnemäkeä saati Soinia ei mainita esityksessä sanallakaan. Toisin kuin Peltonen väittää, esityksessä ei käsitellä oikeuslaitoksen mädännäisyyttä.

Peltonen maalaa kolumnissaan elitistisen maailmankuvan, jossa poliitikot ovat kaikkitietäviä yli-ihmisiä ja politiikan sisäpiirin ulkopuolella olevat kansalaiset typeryksiä. Hän ohjeistaa työryhmäämme:

"Kun ohjaajat ja näyttelijät eivät politiikasta mitään tiedä, se kannattaisi kiertää kaukaa. (…) Politiikasta voi ottaa selvää, mutta tulosta syntyy vain nöyrästi opiskelemalla."

Peltosen ideaaliyhteiskunnassa politiikasta ja päätöksenteosta vastaa pieni eliitti, jonka päätöksiin tietämättömän kansan ei pidä puuttua. Vaalit ovat kerran neljässä vuodessa ja niiden välillä pidetään suut supussa.

Tämä ajatus sisältää kuitenkin kaksi virheellistä tulkintaa. Ensinnäkin demokraattisessa valtiossa politiikka ja päätöksenteko ovat jokaista ihmistä koskettavia asioita, joihin jokaisella pitää olla mahdollisuus ja oikeus ottaa kantaa. Tämä sisältää myös mahdollisuuden kritisoida olemassa olevaa järjestystä. Poliitikkojen tehtävänä on vastata kritiikkiin ja kantaa tekemistään päätöksistä vastuu.

Toisekseen on muistettava, että poliitikot ovat itsekin tavallisia kansalaisia erilaisine taustoineen. Mikään tietty oppilaitos tuskin antaa muita parempia valmiuksia poliitikon ammattiin, vaikka esimerkiksi valtiotieteellisestä tiedekunnasta on käytetty leikkimielisesti nimeä poliittisten broilerien hautomo.

Yksikään kansanedustaja, edes ministeri, ei ole perillä kaikista valtakunnan asioista. Työn myötä kansanedustajat perehtyvät johonkin heitä kiinnostavaan alaan, kuten talous- tai sosiaaliasioihin. Samalla he joutuvat täysistunnoissa tekemään päätöksiä vajavaisilla tiedoilla monista itselleen vieraista asioista. Vain harva kansanedustaja tämän myöntää.

"Kyllä mua aluksi kauhistutti miten suurista asioista ja summista me joudutaan jatkuvasti päättämään ilman mitään tietoa", totesi eräs työryhmämme haastattelema kansanedustaja.

Työryhmämme on pitkään tutkinut sosiaali- ja terveydenhuollon kipupisteitä ja etenkin Lex Soininvaaraa sekä harmaan talouden toimintamekanismia. Olemme pyrkineet työssämme mahdollisimman objektiiviseen tarkasteluun, ilman sen kummempaa nöyristelyä suuntaan tai toiseen. Esityksen nähneet eivät ole tähän mennessä nostaneet esiin ainoatakaan asiavirhettä. Toimimme läpinäkyvästi: kerromme katsojille jatkuvasti mikä osio on faktaa ja mikä varmistamatonta tietoa.

Kolumnissa lisäksi kysytään Ryhmäteatterin suhdetta rappioon eli rahoitukseen. Yhteiskunta rahoittaa lukuisten muiden teattereiden ohella myös Ryhmäteatterin toimintaa. Se raha ei kuitenkaan tule "kassoista, joita saastapoliitikot ovat olleet täyttämässä", kuten Peltonen väittää. Raha on peräisin jokaiselta veronmaksajalta, ei suinkaan poliitikoilta. Peltosen logiikalla kukaan yhteiskunnan palveluja käyttänyt henkilö ei voisi kritisoida yhteiskuntaa, koska on itsekin hyötynyt siitä.

Peltonen päättää kolumninsa toteamalla, että "poliitikot – ja demokratia – eivät saasteämpäriä niskaansa ansaitse." Esityksemme raskain anti on niissä tosiasioissa, jotka jokainen on voinut mediaa ja eduskunnan toimintaa aktiivisesti seuraamalla havaita. Kyllä poliitikot ovat itse saasteämpärinsä täyttäneet. Työryhmämme on lähinnä auttanut heitä kumoamaan sen. Demokratia säilyy voittajana, sillä sen elinvoimana toimivat jatkuva keskustelu ja kritiikki.

Työryhmän puolesta,

Jari Hanska
Valtiot. kand.
Eduskunta-esityksen käsikirjoittaja ja näyttelijä