Liput myynnissä nyt!

Ryhmäteatterissa

maanantai 28. helmikuuta 2011

Finns and the True Finns

Jan had a chat with two new hard working locals. Robert from Kenya left, Johari from Tanzania right. No political stances taken.

Hi guys! You have lived here for a few years now. Do you feel that Finland is your home?
Johari:
For me it feels like home. I am married with a Finnish woman, so this is my home.
Robert: For me this is very much my home. My family lives here and my children will start their school here, so we will stay here.

Can you tell me something about the political systems of the countries you come from?
Johari: For the moment, for some 10 years, we have had democracy in Tanzania. We have multiple-party system, so we can call it a democracy. But in fact the same party has ruled since independence 1961. So it is more like a one party system. Democracy is there, but it is mostly a name. But people are still fighting for their rights; they want to speak out openly. This year, just after election, most of the people thought that the opposition did win the election, and there were fights. The governing party did not want to give away their power. You could say that the election was free but not fare. 

How about Kenya?
Robert: The situation is a bit difficult. After we got our independence in 1964 we had one party system for long. Multiple-party system came back first 1992 after pressure from people. There was a lot of violence after the elections. The president brought his troops to the streets. There are free elections but every time they cause violence. In 2007 we had an election and people were killed and many were put in prison. Now some people have been brought to the justice and even to international court.

What do you think about the political system of Finland?
Johari: I don´t know that much but from what I see on TV and what I can see for myself, people seem to be able to speak out openly, there is development in the country, and the members of the parliament don´t seem to be there to put money in their own pockets. So, it shows that those who are elected by the people are going to represent peoples interests and problems. This is how I can see it. Heh, if you compare with the parliaments in our countries, politicians only put money in their own pockets, and their families’ pockets. Mostly they think about filling their own stomach before other people. It is a big problem. Corruption, making illegal contracts with foreign companies, just to get welth.

Do people respect politicians in your contries?
Robert: Nooo. We don’t have any respect for them. They are only enriching themselves and their families.
Johari: I would say, that people fear politicians, but don´t respect them. There is no real democracy there, only on surface. People are afraid to speak out. Politicians are very powerful and can put you in problems if someone tells them that he or she is speaking against them.
Robert: And not only taken to the prison, but also you can even get killed.
Johari: You might get the idea that people respect politicians, but in fact it is only fear.

How do you get to know the Finnish society?
Robert: For me it is mostly Internet. Yle has English international version. I read it every day. And if I find something interesting in Finnish, I can translate it to Finnish with these programs, you know.
Johari: I have many options. I try to speak Finnish with my wife and I can ask her about things. I watch news, uutiset, every day. When I come home from work I turn on the news. I read newspaper like Metro every day, atleast the headlines. And then we have friends visiting us every week, so we
talk about what is happening in Finland and so. I think I get information many different ways.

Do you know the main Finnish parties and can you separate between them, and do you know what they stand for?
Robert: I can name the main parties, they are five or six… The only difference I know is between The True Finns and the rest because this migration seems to be a big question. This is all I have noticed and now also the Greens have started to come closer to The True Finns. But the other ones… I don´t know. I don´t think the other parties have a very strong opinion on immigration.

But do you know where the parties are in other question, like taxation or education or so on?
Robert: No, I don´t know any differences there.
Johari: Me neither.

You know that we will have parliamentary elections here in April. Have you ever voted in Finland?
Robert: I am not qualified to vote since I am not a Finnish citizen.
Johari: I have voted in the local election once.

How did you choose your party because you don´t seem to know very much about them?
Johari: I had a conversation with my wife before voting. So I can say, that she influenced me. My wife is a biologist so she likes the Greens a lot. She explained me a lot about their focus and strategies and policies, so since I did not get that much information about the other parties, she had a big impact on me.

OK, thank you guys. The election is coming closer as I said, and soon it will probably be seen out on the streets too. Maybe you could keep on eye on what you see and hear, and we can meet soon again and have a chat?
Johari:
Sure.
Robert. Yeah, of course. 












  

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Onko Eduskunta teatteria?

Why so sad?
YLE:n Strada kävi tekemässä juttua treeneistä vielä kun Sussu ja näyttelijät olivat tolpillaan. Sussun lisäksi ohjelmassa on jututettu myös Sauli Niinistöä ja Terike Haapojaa. http://areena.yle.fi/video/1298665558897

Kaksi päivää yleisöennakkoon, viisi päivää enskariin...

PS: Video on poistettu YLE Areenasta. To cut a long story short: Sussu ja toimittaja kävi kahvilla Cafe Taikalampussa ja lätisi niitä näitä. Joku valkomaskinen hahmo seikkaili Eduskuntatalon portailla. Matti Onnismaan virkamies taisi lukea pätkän tekstiä piippu kädessä. Terike Haapojan näyttelystä pätkä puhetta eläinten oikeuksista.   

torstai 24. helmikuuta 2011

Hah hah, back in business

Esitystä on pusattu niin kollektiivisesti, että ei pressi yhtä yskäistä ihmistä tarvitse (tiedättehän sen hakkaavan alkavan flunssan yskän, joka on niin paha, että oksentaa). Vielä tiistaina tärisin kuumehorkassa, näin puolivalveunia toisen puoliskon tekstistä. Jostakin syystä en laskenut lampaita vaan sitä, kuinka moneen lauseeseen liittyy todella harhaisen assosiaatioketjun kautta sana diktatuuri. Uni katkesi siihen, kun tuottaja Juska ja assari Olga tulivat koputtamaan (lue: oven läpi) ja veivät lempein mutta määrätietoisin ottein lääkärin juttusille.

Täytyy kyllä sanoa, että reseptiflunssalääkkeet on tiukkaa tavaraa. Heti helpotti. Keskiviikkona heräsin kuumeettomana, otin huikan lääkärin määräämää aivan fantastista efedriinipohjaista yskänlääkettä, pistin pari särkytabua huuleen ja – maailma oli ehjä ja kirkas.

Kakkosta on laitettu tänään läjään. Pari askelta oikeaan suuntaan, yksi väärään. Hidasta kitkuttamista. Mutta eteenpäin. Tällä hetkellä kakkosen ongelma on se, että on vain rajallinen määrä näyttämöllisiä tilanteita oppituntimaisten luentojen ympärille. Toimintoja, tilanteita ja näyttämökuvia täytyy kirkastaa. Ja saumoja ja aiheiden kuljetuksia. Ei sen kummempaa. "Peanuts", sanois amerikkalainen.

Susanna, ohjaaja

tiistai 22. helmikuuta 2011

Kippari kipee! Mikä avuksi?

Ekaan yleisöennakkoon on aikaa tasan viikko, ensimmäistäkään läpäriä ei ole vielä tehty, esityksen toinen puoliaika on totaalisen levällään - ja ohjaaja menee ja sairastuu. Sairastuminen oli odotettavissa ottaen huomioon Sussun viimeaikaiset elämäntavat; ketjupolttaminen, irtokarkkidieetti, max 2h unta/yö ja koti, jonka sisälämpötila pyörii +12C pinnassa, kaataisi ennen pitkää myskihäränkin. Sussu meni ja kaatui sopivasti tiedotustilaisuutta edeltävänä iltana ja raahattiin tänään puoliväkisin lääkäriasemalle. Tiedotustilaisuus hoidettiin kuitenkin tyylillä - kiitos Robin Svartsrömin - ja paikalla oli parikymmentä mediaa Nykypäivästä SuomiTV:seen. Nyt pitäisi saada nallekarhu pikaisesti tolpilleen ja takaisin Pengerkadun hornankattilaan. Jos on vinkkejä ihmetropeista niin pistäkää tulemaan ja pian!

lauantai 19. helmikuuta 2011

Reilu viikko ensimmäiseen ennakkoon

Tämänpäiväisissä treeneissä on ollut lempeä tunnelma. Johtunee lauantaista.

Kävimme aamupäivän porukalla läpi pientä tekstiviilausta, jonka jälkeen suurin osa lähti viikonlopun viettoon, osa muihin töihin. Me muutamat avasimme viinipullon ja jäimme tunnelmoimaan Kerkko Koskisen lähettämää musiikkia . "Mä en sais vielä soittaa tätä teille", totesi Susanna laittaessaan musiikin soimaan. "Se on kuulemma vasta alussa".

Vaan se toimii. Biisin sanoittanut Anna Viitala on napannut näkemästään harjoituksesta monia asioita ja vienyt ne uudelle tasolle.

Prosessissamme monet palat; näyttelijäntyö, tekstimateriaali, lavastus ja puvustus ovat edenneet rinnakkain ja muovanneet toisiaan. Musiikki toi taas oman lisänsä.


Pihla ja Jari kuuntelevat uutta biisiä.


Terveisin,

Olga, ohjaajan assistentti, käsikirjoittaja & taustatutkija 

torstai 17. helmikuuta 2011

Tunnelma tiivistyy

Runnomme kohtauksia kasaan kiihtyvällä tahdilla. Aika tulee pian vastaan. Käymme kakkososassa läpi harmaan talouden ja korruption eri muotoja Suomessa. Nuorisosäätiötä ei voi ohittaa, eikä Matti Vanhasta. Onneksi olkoon vaan, vapauttava päätös tuli.

Olipa yllättävää.

Avaamme esityksessä sitä, millaista keskustelua Nuorisosäätiöstä ja Matti Vanhasesta rakennusalan piireissä käydään. Harva puhuu ulkopuolisille. Korruptio on levinnyt niin laajalle, että useimmilla on liikaa hävittävää. Kerromme, miksi juuri Vanhasen ja Nuorisosäätiön kohdalla vaikenemisen säännöstä tehtiin poikkeus. 

Työryhmä haastatteli urakoitsijaa, joka tuntee  ns. lautakasalähteen, toimittaja Ari Korvolan Silminnäkijä-dokumentin informantin. Itse lähde ei puhu, omista henkilökohtaisista syistään. Mutta tämä toinen urakoitsija, "Paroni", kertoi mielenkiintoisia yksityiskohtia siitä, kuinka laajaa Nuorisosäätiön, virkamiesten ja rakennusalan välinen korruptio on ollut. Paroni on toisen käden lähde. Hänen tietonsa ovat peräisin lautakasalähteeltä, osa taas alan sisäistä hiljaista tietoa. Olemme taustoittaneet ja tarkistaneet Paronin antamia tietoja myös muista lähteistä ja oikeudenkäyntipöytäkirjoista. Ja kysyneet samoja kysymyksiä uudelleen ja uudelleen, ristiriitaisuuksia etsien. Johdonmukaiselta vaikuttaa. Mutta lopultakin korruption leimallinen piirre on tietysti se, että kirjallisia dokumentteja on vähän tai ei ollenkaan. Usko tai älä usko. Nämä ovat tarinoita tuulisesta Suomesta.

Toteutimme haastattelutilanteen mahdollisimman autenttisena. Viime kerralla Paroni jutteli työryhmän kanssa Ryhmiksen näyttelijälämpiössä puolitoista tuntia, joten kohtauskin harjoitellaan ja kuvataan siellä. Esityksessä yleisö näkee haastattelun noin 13 minuutin videoversiona. Kohtauksessa Noora Dadu esittää ohjaaja Susanna Kuparista, muut työryhmän jäsenet esittävät itseään. Paronin roolin sai, kukapa muukaan kuin Matti Onnismaa. Repliikit on litteroitu sanasta sanaan alkuperäisestä haastattelusta.


Ote Paroni-kohtauksen harjoituksista tänään iltapäivällä:

maanantai 14. helmikuuta 2011

Kenellä Suomessa on taloudellista valtaa?


Kuka on kukkulan kuningas mitä tulee taloudelliseen vallankäyttöön Suomessa? Talousvaikuttajien luulisi tietävän: http://www.taloustaito.fi/ajankohtaiset/taloudenvallankayttajat

Ostaisitko tältä demarilta auton? Entä valtion joukkovelkakirjan?

lauantai 12. helmikuuta 2011

Kaksi viikkoa ensimmäiseen ennakkoon


Olga kasaa rakennetta ja tonnikala-soijarouhepastaa.


Nörttikeskittymä laajenee. Kuvassa Hanna Nikkanen ja Jari Hanska.


Keittiön kaapissa on Eduskunta-esityksen rakenne...

Perjantaina menimme läpi Lex Soininvaara -jakson, koko ensi viikon harjoittelemme esityksen toista osaa. Viimeisellä harjoitusviikolla yhdistämme osat toisiinsa.

Käsikirjoituskinkerien volyymi on kasvanut. Paikalla ovat jälleen Ruusu Haarla, Akse Pettersson, Susanna Kuparinen ja Olga Palo, nyt myös Jari Hanska, joka paitsi näyttelee esityksessä myös taustoittaa ja käsikirjoittaa. Jari penkoo hallintarekisteriä ja selvittää parhaillaan mikä on valtion hallinnon osuus harmaan talouden torjunnassa. Jari lähetti tänään aamupäivällä eduskunnan tarkastusvaliokunnalle tukun kysymyksiä, liittyen Sailaksen kommenttiin (lue edellinen postaus). Tarkastusvaliokunnan kansanedustajat soittelevat Jarille ja antavat aika ympäripyöreitä lausuntoja, mutta hyvää materiaalia niistäkin saa. Niin, tästäkin tehdään kohtaus.

"Tää harmaa talous on ihan loputtoman syvä suo. Pohjalta varmaan löytyy muutaman tutkivan journalistin kalmot, jotka ovat yrittäneet saada tästä hommasta jotain tolkkua", Hanska naureskelee.

Uusi vahvistus käsistiimiin on tutkiva toimittaja Hanna Nikkanen, joka kaivelee ensi viikon Helsingin Mekaanikontaloa, veroparatiisiyritystä, joka on rahoittanut kolmen ministerin vaalikampanjoita: Häkämiehen, Kataisen ja Lehtomäen.

Hanna harrastaa kaikkea Häkämieheen liittyvää.

"Hahaha, jäljet johtavat Neitsytsaarille... Miksi näitä ministereitä ei ole tähän asti pakotettu kommentoimaan tätä asiaa", Nikkanen ihmettelee.

Harmaa talous -jakso on esityksen toinen osio väliajan jälkeen. Tällä hetkellä siinä on 13 eri palaa, eli on pakko karsia joitakin jaksoja kokonaan pois. Tai lyhentää rajusti. Se on hankalaa, koska kaikki tuntuu tällä hetkellä tärkeältä.

Ruusulla esimerkiksi on käsittelyssä kokousteksti, joka on nyt 80 sivun pituinen, lyhennetty jo puoleen – eli todella pläski edelleen. Lopullinen pituus voi olla max. 15 liuskaa. Samalla pitää olla tasapuolinen, eikä saa tarkentaa väärään kohtaan. Pitää saada välitettyä yleisilmapiiri, mutta napata tarkasti oleelliset puheenvuorot ja bointsit. "Aaaargh."

Susanna, ohjaaja

Jk. Vanhasen lautakasasta kuulimme tänään kiinnostavan uuden huhun, vaikkakin se on vain yksi sivujuonne koko paketissa.


Akse ja Ruusu, nörtit tauolla. "Mä en oo tauolla!" Ruusu karjuu. "Kiitos Olga ruuasta. Öö, öö, öö, voidaanko nyt tilata sitä pizzaa", Akse säestää sointuvalla baritonillaan (ironia alert).

perjantai 11. helmikuuta 2011

Harmaan talouden syövereissä

Olemme tutkineet viimeiset viikot harmaan talouden loputonta vyyhtiä. Pala palalta surullinen kuva suomalaisesta rakenteellisesta korruptiosta ja talousrikollisuudesta on saamassa kasvonsa. Tällä viikolla törmäsimme mielenkiintoiseen ristiriitaisuuteen, joka osoittaa kuinka herkästä asiasta on kyse.

Viime viikon torstaina 3.2.2011 eduskunnan täysistunnossa käsiteltiin tarkastusvaliokunnan laatimaa mietintöä harmaan talouden katvealueista. Kuunnellessani keskustelua korvaan särähti vihreiden Erkki Pulliaisen toteamus: ”Kansliapäällikkö Raimo Sailas ilmoitti huolestuneena tarkastusvaliokunnalle havainnon, jonka mukaan rikollisuuteen taipuvaisia tahoja on ujuttautunut valtion virkakoneistoon."

Siis virkakoneistoomme, jonka olisi tarkoitus taistella harmaata taloutta vastaan, onkin pesiytynyt talousrikollisuuteen taipuvia tahoja! Kysyin sairaslomalla olevalta Raimo Sailakselta keitä nämä rikollisuuteen taipuvaiset tahot tarkalleen ottaen olivat. Törmäsin harmaaseen seinään:
”En ole ollut tarkastusvaliokunnassa koskaan kuultavana harmaata taloutta koskevista asioista. Sairaslomani alkoi jo syyskuun lopulla, enkä sitä ennenkään ole tarkastusvaliokunnalle näistä asioista käsityksiäni esittänyt. Tässä on edustaja Pulliaiselle tapahtunut joku muistivirhe tai vastaava. Hänen minun nimiini panemansa virkekin tuntuu oudolta, enkä usko näin muuallakaan sanoneeni."

Otin yhteyttä Pulliaiseen, joka pysyi kannassaan. ”Syksyllä puolitoista vuotta sitten olimme tarkastusvaliokunnan kanssa valtivarainministeriössä visiitillä, eli tarkastusmatkalla. Esittelypuheenvuorossa kansliapäällikkö Sailas kertoi huolensa siitä, että talousrikolliset ovat ujuttautuneet valtionhallintoonkin.”

Pulliaisen mukaan myös muut tarkastusvaliokunnan jäsenet muistavat Sailaksen lausunnon ja sitä on usein siteerattu. Yllättävää on se, että tarkastusvaliokunta ei halunnut tarkennusta siihen mistä nimenomaisista tahoista on kyse, vaikka valiokunta olisi tämän tiedon halutessaan saanut. Pulliainen kiteytti asian toteamalla: ”Jos se ei ole työn kannalta välttämätöntä, niin salainen tieto on salaisena pidettävä, älä ota sitä mielesi rasitteeksi.”

Surullinen kuva muuttui juuri entistä synkemmäksi. Olimme jo aiemmin päässeet selville miten syvälle harmaa talous oli Suomessa juurtunut Finanssivalvonnan, Verohallinnon, Valtiovarainministeriön ja muiden viranomaisten osalta. Poliitikot puhuvat mielellään korulausein ripeistä otteista, joihin he ovat valmiita ryhtymään kitkeäkseen harmaan talouden, mutta todellista poliittista tahtoa asian korjaamiseksi ei löydy. Silmät on helpompi sulkea ikäviltä asioilta.

Mutta ei hätää, kyllä ne simmut avataan maaliskuussa!


Ilon kautta,
Jari Hanska, näyttelijä

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Raha, raha ja raha

Lauri Tarastin johtama työryhmä julkaisi elokuussa 2010 rahoitusoppaan puolueille ja ehdokkaille. Kuinkahan moni ehdokas on jaksanut kahlata läpi 235 sivua pitkän opuksen? Ja kirja maksaa kaiken lisäksi 49 euroa... Esim. jokaisessa lehtimainoksessa tulisi lukea mainoksen maksajan nimi. Kuinka monta sellaista mainosta muistat toistaiseksi nähneesi? Ei varmaan ole kovin villi arvaus, että taulukaupoista, seminaarilipuista ja lautakasoistakin kuullaan vielä näidenkin vaalien jälkeen.


YLE 1:n keskustelu asiasta. 
http://yle.fi/radio1/asia/viikon_tietokirja/vaaliraha_lauri_tarasti_24892.html

lauantai 5. helmikuuta 2011

Käsiskinkerit




(Olga, Ruusu & Akse)

Täällä Kumpulassa pähkitään Lex Soininvaaraa, teknokratiaa, ja Oden sielunmaisemaa. Mikä on Soininvaaran käsitys ihmisarvosta? Olga on lätkinut keittiön kaapistoon bostikeilla Sata-komitean vaiheet ja keräämämme materiaalin: haastattelut, kokoukset, asiantuntijalausunnot, kronologisessa järjestyksessä.

"Ainoa tapa yrittää järkeistää, että mitä helvettiä neljän vuoden aikana tapahtui."

Kämpässä kuuluu neljän läppärin naputus. Ja välillä itkunsekaisia kiljahduksia. Kohta laskemme kuinka voi elää Helsingissä 250 eurolla. Mitä sillä saa?

Akse Pettersson purkaa haastattelua kuulokkeet korvilla:


"Vittu tää on masentavaa kamaa, kovinta tähän saakka."

Ruusu lyhentää Osmo Soininvaaran haastattelua, jonka Ode antoi Voima-lehdelle tammikuussa 2009.

"Haluaisin tehdä Oden haastattelusta X-files-tyyppisen kohtauksen, jossa Kuparinen on Mulder ja Soininvaara Cancer Man."

Käsikirjoituksessa kuljetetaan kahta aihetta:

1- Lex Soininvaara. Sata-komitean mietinnöstä poimittu Soininvaaran ajama ehdotus nuorten minimitoimeentulon leikkaamisesta 20-40 prosentilla, mikäli he oman laiminlyöntinsä takia sössivät työ- tai opiskelupaikan. Seuraamme Lex Soininvaaran vaiheita ja sen taustoja aina Sata-komitean perustamisesta lähtien, eri käsittelyvaiheiden ja eduskunnan kokousten kautta. Laki astui voimaan 1. tammikuuta 2011.

2. Harmaa talous, eli talousrikollisuuden eri muodot Suomessa. Kuinka harmaata taloutta yritetään torjua, mitä se tarkalleen ottaen on – ja mikä lopultakin on poliittinen tahtotila sen nujertamiseksi.

Koska pyöritämme kahta isoa aihetta, päätimme nöyrtyä ja tehdä palan kerrallaan. Vaikka lopullisessa esityksessä rakenne saattaa olla niin sanottu pullapitko, eli kaksi aihetta solmiutuvat toisiinsa, ne on pakko rakentaa erikseen.

Nyt pommitamme viikon verran pelkästään Lex Soininvaaraa, sen jälkeen sukellamme harmaan talouden syövereihin. Viime torstaina 3. helmikuuta eduskunnan täysistunnossa puitiin harmaata taloutta. Aiheeseen erikoistunut kansanedustaja Erkki Pulliainen sanoi torstaina, että "kansliapäällikkö Raimo Sailas ilmoitti huolestuneena tarkastusvaliokunnalle havainnon, jonka mukaan rikollisuuteen taipuvaisia tahoja on ujuttautunut valtion virkakoneistoon. Tämä kuuluu harmaan ja mustan talouden kokonaisuuteen."

Samaa ovat sanoneet kaikki haastattelemamme virkamiehet ja asiantuntijat.

Esitys käsittelee rikollisuutta. Harmaa talous ja kaikki rakenteet läpäisevä hyvä veli -korruptio on ihan perusrikollisuutta, kiitoksen muodot ovat moninaiset. Lex Soininvaara taas on kaikki lain puitteet täyttävä rikos ihmisyyttä vastaan. Päätämme täältä Kumpulasta,

Susanna
Ohjaaja




 

torstai 3. helmikuuta 2011

Paavo "Vasikka" Lipponen

Wikileaksin kautta julkisuuteen pelmahtaneiden papereiden mukaan vuonna 2004 entinen pääministerimme Paavo Lipponen piti yllä lämpimiä suhteita länteen.

Työryhmältä loppui iltaharjoituksessa tilapäisesti materiaali, joten Wikileaksin tiedotus Lipposen elkeistä kirvoitti ryhmän suoraan toimintaan. Ja siitähän seurasi tällaista:




Dokumenttiteatterin arki myös läpsii toisinaan tekijöitä poskille: "Ennen täällä Ryhmäteatterin lämpiössä jutusteltiin leppoisasti kahvikupit kädessä. Nykyään jengi jotain nysvää läppäreiden kanssa ja lukee toisilleen uutisia", toteaa työryhmän jäsen Robin Svartskovitz päätään pyöritellen.

tiistai 1. helmikuuta 2011

SK:n totuuspuntari: kuka puhuu puppua?

Suomen Kuvalehden totuuspuntari mittaa, pitääkö puolueiden puheet paikkansa, kun ne suhteutetaan tekoihin. Onko esim. istuva hallitus ollut lähihistorian reiluin hallitus pienituloisia kohtaan, niin kuin Kokoomuksen varapuheenjohtaja Sampsa Kataja väittää?

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/totuuspuntari-nykyhallitus-on-tehnyt-suomen-lahihistorian-suurimmat-etuuskorotukset-kaikkein-pienimpiin-etuuksiin

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/skn-totuuspuntari