Liput myynnissä nyt!

Ryhmäteatterissa

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Politiikan dokumentointia

Istuva eduskunta vaihtuu juuri ja meidän Eduskuntamme lähestyy loppuaan. Kiitos kaikille katsojille, esityksen vastaanotto on ylittänyt villeimmät toiveemme! Ja vaikka me hellitämme niin politiikan tarkastelu ja dokumentointi ei tietenkään lakkaa. Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita dokumenttielokuviin erikoistunut tuotantoyhtiö Illume. Illume on mm. tuottanut Annika Grofin ohjaaman Liikkumavara dokumentin, joka käsittelee eduskunnan valiokuntatyöskentelyä. Ehdottomasti näkemisen arvoinen dokkari. Hiljattain YLE näytti huomattavasti epäpoliittisemman, mutta yhtä lailla kutkuttavan, Timanttikoirien vuosi 1984 ja näinä päivinä levitykseen on tullut Taistelu Turusta, joka käsittelee vallankäyttöä ja -ottoa Turussa. www.illume.fi

Ja ehkä mekin tapaamme vielä politiikan äärellä...
Eduskunta-työryhmä

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Mitä Katainen tiesi vaalirahoittajista?

Kuva: Klaus Welp
Jos Jyrki Kataisesta tulee seuraava pääministeri, palataan takaisin lähtöruutuun: saako pääministeri valehdella vaalirahoituksesta?

Syyskuussa 2009 eduskunta äänesti pääministeri Matti Vanhasen luottamuksesta. Muutamaa päivää ennen äänestystä MTV3:n Huomenta Suomi haastatteli kokoomuksen puheenjohtajaa Jyrki Kataista vaalirahoituksesta.

"Te olette vedonnut siihen, ettette muista, oliko Häkämies käsitellyt rahoittajia ja rahoitusta teidän kanssanne. Pitäisikö meidän muka uskoa tätä", toimittaja kysyy.

"Miksi olisi ylipäänsä pitänyt käsitellä", Katainen kysyy toimittajalta. "Eikä sillä ole mitään merkitystä. En ole kaivannut sitä tietoa enkä kaipaa edelleenkään sitä tietoa, onko Häkämies kertonut onko hän ottanut informaatiota vastaan Kehittyvien Maakuntien Suomen taholta. Mikä kysymys tämä edes on?"

"No se on kysymys siitä, eikö teidän pitäisi tietää mitä vasen käsi tekee", toimittaja tenttaa.


Oikeuskansleri Jaakko Jonkka ilmoitti 14. huhtikuuta 2011, että puolustusministeri Jyri Häkämies ei saa moitteita juhlista, jotka hän järjesti kokoomuksen vaalirahoittajille Santahaminan varuskunnassa elokuussa 2007, edellisten eduskuntavaalien jälkeen. Juhlissa saunottiin ja harjoiteltiin pistooliammuntaa.
Iltalehden tietojen mukaan tilaisuus oli järjestetty Kehittyvien Maakuntien Suomi -yhdistyksen avainhenkilöille. Tilaisuuteen osallistuivat Tokmannin Kyösti Kakkonen, Ideaparkin Toivo Sukari sekä Nova-yhtiöiden Tapani Yli-Saunamäki ja Arto Merisalo.

Kokoomuslaisista paikalla oli Iltalehden mukaan muun muassa Jyrki Katainen.


Kaksi vuotta Santahaminan juhlien jälkeen, MTV3:n Huomenta Suomen haastattelussa syyskuussa 2009, Katainen väitti haastattelun lopuksi, että vaalirahaskandaali ei liity kokoomukseen millään tavalla.

"Ei kokoomus ole saanut senttiäkään Novalta tai KMS:ltä."

Voiko olla mahdollista, että Katainen on ollut vaalirahoittajille kiitokseksi järjestetyssä tilaisuudessa tietämättä, että kokoomus on saanut heiltä vaalirahaa?

Pääministeri Matti Vanhaseen vuonna 2009 eduskunnassakin kohdistunut luottamuskriisi liittyi erityisesti siihen, että hän sitkeästi kiisti olleensa tietoinen puolueensa kyseenalaisiksi osoittautuneista rahoittajista, vaikka eri medioissa löydettiin paljon todisteita päinvastaisesta. Vanhanen ilmoitti eroavansa pääministerin tehtävistä joulukuussa 2009.

Jyrki Katainen on tällä hetkellä mielipidemittausten mukaan pääministerisuosikki. Kataista ei tavoitettu kommenttia varten.


Susanna Kuparinen, ohjaaja, Voima-lehden toimituspäällikkö
 

KMS ja Nova lahjoittivat kokoomukselle 85 000 euron edestä vaalirahaa. Erittely rahojen vastaanottajista Suomen Kuvalehden Totuuspuntarissa

Kirjoitus on julkaistu myös Voiman verkkolehdessä Fifissä, fifi.voima.fi

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Ready for democracy?

Johari and Robert work next to Kolmen sepän aukio, where Vihreät and Kokoomus have put up their tents and houses and serve plenty of coffee. 


Jan interrupted Joharis and Roberts lunch break to discuss some politics. The first discussion with the guys took place in February. Here comes a quick follow-up.

Hi guys! Last time we spoke about the up-coming elections, they weren´t seen that much. But you have maybe noted a difference now?
Robert: Yeah. The elections are on sunday, right? Here in the centre of the town the candidates are handing out papers everywhere. I even took a brochure from Perussuomalaiset. But usually I don´t read them, I just have the coffee and cakes.
Johari: There is not that much pressure here. In our countries all the supporters and candidates leave everything they have before elections and they are everywhere on the streets. There is always lot of pressure from people. Here it is more neutral.

Why do you think it is like that?
Johari: Maybe people already know who they are voting for.
Robert: From where we come from everything can change until the day before elections. Everything is very uncertain. A candidate does or says something new and the voters will follow that candidate. Maybe here people know better what the parties stand for.

Do you think that Finns behave in a different way not when it is elections?
Robert:
Not really.
Johari: Supporters are everywhere handing out leaflets and copies but otherwise I think everything seem quite relaxed.

Have you followed the political situation in North Africa and Mid-East?
Robert: Yes, a lot. For me it feels even more important than the Finnish elections.
Johari: In Africa very many people live in dictatorships. We see a lot of hope in the recent development of course. Gaddafi is a real dictator but there was also a lot of progress in Libya. I am worried about the destruction of the country. 
Robert: And very many African countries still remain untouched by democracy.

Do you think that the people in countries like Libya really know what democracy means and are ready for it?
Robert: They feel that they need a change and they want new governance. But I think that they might not be ready. In Egypt Mubarak was replaced but then they got the military.
Johari: Normally leaders just want to look for their own interests and for their family. As long as there is oil somewhere there will be all sorts of dictators and armies fighting. 
Robert: Yeah. Gaddafis family probably think that the old system was the best. But I think that people want something else. They want freedom.
Johari: The way democracy is handled is a difficult question. Even a dictator can handle things well and democracy doesn’t mean that things are taken care of in a good way. I like to think that democracy is a long process. People believe that democracy is about freedom of speech and elections but it is also about access to resources and other things. In Tanzania for example you can say almost what you want today, all sort of crazy messages, but it doesn’t mean that Tanzania have democracy. Democracy is a very broad concept of many different things.  

Will you vote in the Finnish parliamentary elections?
Robert:
No, I can´t. I am not a Finnish citizen.
Johari: Yes.

torstai 7. huhtikuuta 2011

Dokumenttiteatterin uusi aalto

Eduskunta-esityksen voi katsoa edustavan niin sanottua dokumenttiteatteria. Esitys hyödyntää erilaisia asiakirjoja, haastatteluja ja joukkomedioita. Tyylilaji saattaa olla Suomessa verrattain uusi mutta ainakin Euroopassa se leviää jatkuvasti. Toimittaja ja tuottaja Janne Junttila kirjoittaa parhaillaan kirjaa dokumenttiteatterista ja ylläpitää kattavaa www.dokumenttiteatteri.fi sivustoa, joka esittelee dokumenttiteatterin viimeisiä virtauksia. Kannattaa tutustua!

www.dokumenttiteatteri.fi

 
Document theatre or not document theatre?

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Taistelu jatkukoon

Olemme Eduskunta–esityksen lisäksi myös tässä blogissa aiemminkin sivunneet aihetta hallintarekisteri. Esityksen taustatyöt poikivat myös kahden aukeaman repparin hallintarekisteristä, joka on julkaistu Voima –lehden viimeisimmässä numerossa. Tarkkasilmäiset saattava tunnistaa jutun kirjoittajan.

Ennen Eduskunnan ensi-iltaa työryhmämme käsikirjoitustiimin jäsenet / Voima-lehden tutkapari Jari Hanska ja Susanna Kuparinen kävivät videokuvaaja Konsta Väänäsen kanssa audienssilla valtiovarainministeriössä debatoimassa lainsäädäntöneuvos Ilkka Harjun kanssa, joka istui hallintarekisterin laajentamista valmistelleessa työryhmässä. Lopputulos on nähtävissä Voiman nettilehti Fifin sivuilla.

"Tämä on lähes ylivoimaisen kiusallista katsottavaa", totesi esitysdramaturgi Akse Pettersson.

"Kolme hullua, tyhmää ja ilkeää ihmistä vittuilee ja huutaa. Kuvaaja on röyhkeä ja julma", eräs haastattelun koekatsoja kommentoi.

Sen enempiä selittelemättä, nauttikaa, kauhistukaa, kiinnostukaa.

Vaaleja odotellessa,

Olga, ohjaajan assistentti, käsikirjoittaja & taustatutkija

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Politiikkaa? EVVK

Petteri tietää mitä seksiin tulee. 
Jan kävi rupattelemassa politiikkaa kalliolaisen yrittäjän Petteri Virtasen kanssa. Virtasen omistama Sex City Shop myy penispumppuja, ruoskia, irtogenitaaleja, videoita ja kaikenlaista eroottiista rekvisiittaa. 

Onko sulla tapana äänestää?
Petteri: En ole ikinä äänestänyt, enkä aio ikinä äänestää.

Miksi?
Petteri: Ei oo ikinä kiinnostanut.

Mitä pitäisi tapahtua että sä äänestäisit?
Petteri: En osaa sanoa.

Äänestäisitkö jos joku tarjoaisi sulle tonnin?
Petteri: Tonnista tekisin mitä vaan. Ei kauppias rahasta kieltäydy.

Seuraatko politiikkaa mistään? Lehdistä tai telkkarista?
Petteri: En.

Puhuttiinko teillä kotona politiikasta?
Petteri: Ei.

Entäs persut? On ollut paljon puhetta siitä, että ne olisivat onnistuneet herättelemään sellaisia äänestäjiä, joita politiikka ei jaksa kiinnostaa.
Petteri: Ei kiinnosta.

Siis persutkaan ei vetoa suhun?
Petteri: Ei.

Sä olet ammatiltasi yrittäjä. Oletko ajatellut asiaa siltä kannalta? Poliittiset päätökset varmasti vaikuttavat sun elinkeinoon.
Petteri: En. Ei ole valittamista. Hyvin menee.

Entä jos tapahtuisi joki iso yhteiskunnallinen kriisi ja sultakin menisi tämä firma, porukkaa joutuisi massoittain työttömäksi ja silleen?
Petteri: Eiks meillä ole jo kriisi? Luin just lehdestä, että Kekkosen aikaan oli kriisi kun oli 80 000 työtöntä ja kuinkas monta niitä nyt on...

Vaikuttaa siltä, että sä olet periaatteessa tyytyväinen sun elämään ja tähän yhteiskuntaan?
Petteri: Kyllä. 

Jan Liesaho, tuottaja

PS: Pistetään vielä asiaan sopiva biisi jutun päätteeksi:



torstai 24. maaliskuuta 2011

Mitä sanoo lehdistö?

Jos et itse ole päässyt katsomaan esitystämme niin voit vilkaista mitä lehdistö on ollut mieltä tekeleestämme. Varoitus: jutut sisältävät plot spoilereita. 


YLE / Tuula Viitaniemi

HELSINGIN SANOMAT


SKENET






SAVON SANOMAT

HÄMEEN SANOMAT

ILTALEHTI
Kokoomuksen Petri Salo kommentoi esitystä (jota ei ole nähnyt): ”Huonoa taidetta. Menee ihmisiltä rahat hukkaan.”
www.voice.fi/index.php?mw=n%C3%A4ytelm%C3%A4+eduskunta+poliitikot+matti+vanhanen+&option=com_sbsarticle&tmpl=blog&cid=24298&cat=26

HELSINGIN SANOMAT, PÄÄKIRJOITUSAUKEAMA
www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Taide+tekee+paluuta+politiikan+näyttämölle/HS20110323SI1MA01xs2

Käsikirjoitustiimi muutama päivä ennen ensi-iltaa. Ylioppilaslehti, kuvaaja Teemu Granström


lauantai 19. maaliskuuta 2011

Vaaliraha - raskas prosessi!

Eduskunta-esityksessäkin vilahtavavaa kokoomuksen kansanedustaja Marja Tiuraa on epäilty lahjuksien vastaanottamisesta. Tiura vastaanotti edellisten vaalien alla yli 20 000 euroa mm. Kehittyvien maakuntien Suomelta ja Nova Groupilta. Tiura vältti kuin välttikin lopulta lahjussyytteet ja kommentoi asiaa YLE:lle surrealistisesti. (Huom: videota ei ole manipuloitu!)


Raskas prosessi mutta tulipahan prosessoitua. 

torstai 17. maaliskuuta 2011

Kalikka kolahti Hämeeseen

Hämeen Sanomien kolumnissa 4. maaliskuuta 2011 Markku Peltonen kirjoitti Ryhmäteatterin Eduskunta-näytelmästä. Kirjoitus on tehty näkemättä itse esitystä, ilmeisesti A-studion perusteella.

Aluksi on syytä korjata muutamia asiavirheitä. Peltosen mukaan "värikkäitä teatteriterveisiä saavat Jutta Urpilainen, Mari Kiviniemi, Anni Sinnemäki, Jyrki Katainen ja Timo Soini."  Koko koplasta lavalla nähdään ainoastaan Kiviniemi. Sinnemäkeä saati Soinia ei mainita esityksessä sanallakaan. Toisin kuin Peltonen väittää, esityksessä ei käsitellä oikeuslaitoksen mädännäisyyttä.

Peltonen maalaa kolumnissaan elitistisen maailmankuvan, jossa poliitikot ovat kaikkitietäviä yli-ihmisiä ja politiikan sisäpiirin ulkopuolella olevat kansalaiset typeryksiä. Hän ohjeistaa työryhmäämme:

"Kun ohjaajat ja näyttelijät eivät politiikasta mitään tiedä, se kannattaisi kiertää kaukaa. (…) Politiikasta voi ottaa selvää, mutta tulosta syntyy vain nöyrästi opiskelemalla."

Peltosen ideaaliyhteiskunnassa politiikasta ja päätöksenteosta vastaa pieni eliitti, jonka päätöksiin tietämättömän kansan ei pidä puuttua. Vaalit ovat kerran neljässä vuodessa ja niiden välillä pidetään suut supussa.

Tämä ajatus sisältää kuitenkin kaksi virheellistä tulkintaa. Ensinnäkin demokraattisessa valtiossa politiikka ja päätöksenteko ovat jokaista ihmistä koskettavia asioita, joihin jokaisella pitää olla mahdollisuus ja oikeus ottaa kantaa. Tämä sisältää myös mahdollisuuden kritisoida olemassa olevaa järjestystä. Poliitikkojen tehtävänä on vastata kritiikkiin ja kantaa tekemistään päätöksistä vastuu.

Toisekseen on muistettava, että poliitikot ovat itsekin tavallisia kansalaisia erilaisine taustoineen. Mikään tietty oppilaitos tuskin antaa muita parempia valmiuksia poliitikon ammattiin, vaikka esimerkiksi valtiotieteellisestä tiedekunnasta on käytetty leikkimielisesti nimeä poliittisten broilerien hautomo.

Yksikään kansanedustaja, edes ministeri, ei ole perillä kaikista valtakunnan asioista. Työn myötä kansanedustajat perehtyvät johonkin heitä kiinnostavaan alaan, kuten talous- tai sosiaaliasioihin. Samalla he joutuvat täysistunnoissa tekemään päätöksiä vajavaisilla tiedoilla monista itselleen vieraista asioista. Vain harva kansanedustaja tämän myöntää.

"Kyllä mua aluksi kauhistutti miten suurista asioista ja summista me joudutaan jatkuvasti päättämään ilman mitään tietoa", totesi eräs työryhmämme haastattelema kansanedustaja.

Työryhmämme on pitkään tutkinut sosiaali- ja terveydenhuollon kipupisteitä ja etenkin Lex Soininvaaraa sekä harmaan talouden toimintamekanismia. Olemme pyrkineet työssämme mahdollisimman objektiiviseen tarkasteluun, ilman sen kummempaa nöyristelyä suuntaan tai toiseen. Esityksen nähneet eivät ole tähän mennessä nostaneet esiin ainoatakaan asiavirhettä. Toimimme läpinäkyvästi: kerromme katsojille jatkuvasti mikä osio on faktaa ja mikä varmistamatonta tietoa.

Kolumnissa lisäksi kysytään Ryhmäteatterin suhdetta rappioon eli rahoitukseen. Yhteiskunta rahoittaa lukuisten muiden teattereiden ohella myös Ryhmäteatterin toimintaa. Se raha ei kuitenkaan tule "kassoista, joita saastapoliitikot ovat olleet täyttämässä", kuten Peltonen väittää. Raha on peräisin jokaiselta veronmaksajalta, ei suinkaan poliitikoilta. Peltosen logiikalla kukaan yhteiskunnan palveluja käyttänyt henkilö ei voisi kritisoida yhteiskuntaa, koska on itsekin hyötynyt siitä.

Peltonen päättää kolumninsa toteamalla, että "poliitikot – ja demokratia – eivät saasteämpäriä niskaansa ansaitse." Esityksemme raskain anti on niissä tosiasioissa, jotka jokainen on voinut mediaa ja eduskunnan toimintaa aktiivisesti seuraamalla havaita. Kyllä poliitikot ovat itse saasteämpärinsä täyttäneet. Työryhmämme on lähinnä auttanut heitä kumoamaan sen. Demokratia säilyy voittajana, sillä sen elinvoimana toimivat jatkuva keskustelu ja kritiikki.

Työryhmän puolesta,

Jari Hanska
Valtiot. kand.
Eduskunta-esityksen käsikirjoittaja ja näyttelijä

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Mitä tahdot, Ode?

Sata-komitean loppumietinnöstä poimitun Lex Soininvaaran 10 § määrittelee, että 19-25-vuotiailta nuorilta voidaan leikata 20–40 prossaa sossun minimitoimeentulotuesta (417 euroa), jos nuori syystä tai toisesta kieltäytyy työstä tai koulutuksesta. Vähimmillään nuorelle voi jäädä elämiseen vain 250 euroa kuukaudessa.

Lain 11 § sallii sossuasiakkaalle pienten tulojen hankkimisen niin, että hän saa pitää tuloistaan 20 prosenttia, kuitenkin enintään 150 euroa.


Lex Soininvaarasta noussut mekkala on saanut Osmo Soininvaaran puolustuskannalle. Tällaista Ode on pohtinut eilen verkkolehti Uuden Suomen puheenvuoropalstalla:

"Vastustin ehdotusta [Lex Soininvaaran karenssipykälää] eduskunnan valiokuntakuulemisessa. [...] Tuo mainittu toimeentulotuen automaattinen leikkaus ilman siihen liitettäviä tukitoimia ei tässä asiassa auta vaan pikemminkin pahentaa."

No shit, Sherlock.

Kun eilistä kommenttia vertaa Oden blogipostaukseen 12. toukokuuta 2010, ei voi olla kuin hämmentynyt:

"Viestini sosiaali- ja terveysvaliokunnalle oli, että niin kauan kuin tuo määräys [karenssipykälä] on työmarkkinatuessa, alennusmahdollisuuden on oltava myös toimeentulotukilaissa."


Eduskunta-esityksen työryhmä on ihmetellyt Oden ristiriitaisia lausuntoja aiemminkin. Soitimme helmikuussa kesken harjoitusten Soininvaaralle, kun olimme päässeet näytelmässä kohtaan, jossa poliitikot kuulevat asiantuntijoita sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Kaikki asiantuntijat vastustivat lakia.

Oden lausunto oli ainoa, jota ei löytynyt kirjallisena, joten hänen kantansa jäi epäselväksi. Kysyimme, mitä hän tarkalleen ottaen oli sanonut valiokunnassa. Kannattiko hän minimitoimeentulotuen leikkaamista? Ode vastasi yksiselitteisesti, että koska työkkärissä joutuu karenssiin, myös sossussa täytyy joutua karenssiin:

"Symmetriavirhe piti korjata."


Eduskunta-esityksen ensimmäisen puoliajan lopulla esitetään juuri se kokous viime joulukuulta, jossa Lex Soininvaarasta äänestettiin. Kokouspuheenvuorossaan vihreiden kansanedustaja Heli Järvinen mainostaa soittaneensa Odelle, kysyäkseen hänen kantaansa lakiin. Järvinen kertoo täysistunnossa muille kansanedustajille Oden vastanneen näin:

"Ja hänen hyvin selkeä viestinsä oli, että älkää hyvänen aika hylätkö tätä lakiesitystä, johtuen siitä, että jos tämä esitys hylätään, hylätään myös se, että toimeentulotukea saava saa pitää 20 prosenttia ansiotuloistaan, kuitenkin korkeintaan sen 150 euroa."

Ennen lopullista äänestystä eduskunnalla oli mahdollisuus erottaa pykälät toisistaan, eli poistaa karenssipykälä ja hyväksyä vain jälkimmäinen taskurahapykälä. Lakipykälien erottamista vastustivat kaikki hallituspuolueet, myös vihreät. 

Ihan turha jeesustella, Heli Järvinen.


Laki on ovelasti paketoitu kokonaisuus, jossa voi piiloutua jälkimmäisen pykälän taakse. Eräs Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) virkamies kertoi Eduskunta-työryhmälle, että tämä jälkimmäinen lain osa, jossa siis sossuasiakas saa pitää pienistä tuloistaan 20 prossaa, enintään 150 euroa, on täysin mielivaltainen. Kyseessä on kokeilu, joka on kestänyt jo kymmenen vuotta, nyt kokeilua vain päätettiin jatkaa.

"Fatta voi vittuilla", virkamies kertoi. Asiakas on tienannut 50 euroa, mutta fatta sanoo, että asiakas saa pitää vain 10 euroa, eli 20 prosenttia tuloista. Asiakas ihmettelee, miksi hän ei saa pitää koko rahaa, kun katto on 150 euroa. Fattavirkailija sanoo, että "sun tapauksessa 10 euroa saa riittää, kiitos, päivää, näkemiin."

Virkamies ihmetteli myös sitä, että kun 150 euron katto on määritelty 10 vuotta sitten, niin miksi summaa ei nostettu vaikka 300 euroon. Inflaatio on kutistanut 150 euroa taskurahaksi.


Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) alainen Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta Nuora teki viime tingassa esityksen Sata-komitealle, 5. marraskuuta 2009, jossa neuvottelukunta esitti verotuksen, työttömyys- ja sosiaaliturvan yhdistelmiä kannusteeksi.

"Veikkaan, että heillä oli tieto että kannustimena esitettäisiin paljasta sanktiota koulutuksesta kieltäytyville nuorille aikuisille", STM:n virkamies kommentoi.

Sata-komitea ei tarttunut Nuoran esitykseen, ja nyt ollaan asian ytimessä. On helvetin monia erilaisia tapoja kannustaa. Lex Soininvaaran kumpikaan pykälä ei ole kannustamista, vaan alennuspykälässä kyseessä on rangaistus, ja taskurahapykälässä mielivaltainen simputtaminen.


Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL) julkaisi 1. maaliskuuta raportin, jossa todetaan ykskantaan näin:

"Kansainvälisessä vertailussa [...] asumismenojen jälkeen tarkasteltuna suomalaisen vähimmäisturvan taso jää hieman alle länsieurooppalaisen keskitason."

Yle uutisoi tammikuussa, että köyhien keskuuteen on muodostunut kurjalisto.

Lex Soininvaaran kaltaiset lait ovat välineitä, joilla kurjalistoa luodaan.


Rangaistusten puolustajiksi ovat ilmoittautuneet köyhien ystävät Osmo Soininvaara ja Heikki Hiilamo, molemmat vihreiden eduskuntavaaliehdokkaita ja Sata-komitean perusturvajaoston jäseniä. On hätkähdyttävää, että he kampanjoivat rangaistusten erinomaisuudesta samaan aikaan kun Nalle Wahlroos käy omaa sotaansa nuoria työttömiä vastaan.

Filantrooppimme ovat sitä mieltä, että ei saisi antaa vastikkeetonta rahaa. Nalle taas puhuu nuorista ikään kuin he nostaisivat keskisormen koulutukselle ja työlle ihan vaan vittumaisuuttaan, että kyseessä on jonkinlainen eksistentiaalinen elämänvalinta, jonka seurauksena pääsee sossun rahataivaaseen.

Näiden miesten ihmiskuvasta paistaa etäisyys kolmannen polven syrjäytyneiden nuorten arjesta ja täysi ymmärtämättömyys siitä, miten huonossa kunnossa turvaverkot ovat.


Viime vuonna vietettiin EU:n köyhyyden vastaista vuotta. Eräs piirre korostui: Länsi-Euroopassa on alettu puhua taas universaaleista oikeuksista ja keskustelua vastikkeellisuudesta pidetään vähän kiusallisena. Ei meillä.

Suomessa vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä orpojen huutokaupat vastasivat sen ajan käsitystä vastikkeellisuudesta. Huutolaislapset myytiin perheisiin vuodeksi kerrallaan töihin ruokaa vastaan, ja heitä sai hakata ja raiskata miten huvittaa.

Haluaisin muistuttaa miksi myös Suomeen alun perin luotiin nimenomaan universaali sosiaaliturvajärjestelmä: että heikko ei joutuisi vahvan armoille.


Tämä päivän vastikkeellisuutta ovat muun muassa silpputyöpaikat, joissa työmarkkinatuen päälle maksetaan euron tuntipalkkaa. Näistä töistä ei kieltäydytä, tai karenssi iskee. Vuonna 2006 säädettyä lakia kutsutaan pakkotyölaiksi.

Pakkotyöläisten tarinat silppuduuneista ovat ankeita. Kukaan ei vaivaudu opettelemaan heidän nimiään, sillä pakkotyöläiset ovat vain käymässä. Muille työntekijöille kuuluvat edut eivät kuulu heille, kuten työterveydenhuolto tai vaikkapa työvaatteet. Heidän tarinoitaan voi lukea muun muassa Jyri ja Jera Hännisen kirjasta Kallis köyhyys (Barrikadi 2008).

Karensseilla simputtaminen tuottaa hiljaista ja nöyrää työväkeä, joka ei riehu oikeuksistaan. Näiden työntekijöiden on syytä hymyillä pomolle. Jos pakkotyöläinen saa potkut tai irtisanoutuu, hän lentää ulos työkkäristä.

Sossussa on edessä uusi karenssi. Jos pakkotyöpaikkansa sössii kerran, leikataan 20 prosenttia minimitoimeentulotuesta, toisella kerralla jo 40 prosenttia. Kuulostaako tutulta? Lex Soininvaara laajentaa saman systeemin nyt nuoriin.

Eräs sosiaalityöntekijä kertoi, että yksi hermostuttavimpia piirteitä karensseissa on se, että ne eivät välttämättä katkea koskaan. Monet sossuasiakkaat elävät aina vaan 40 prosenttia leikatulla tuella, eikä kuopasta enää nousta. Leikkauksia voidaan harkita vain siinä tapauksessa, että asiakkaalla on pieniä lapsia.


Mutta palataan alkuun. Mitä Ode tahtoo? Miksi hänen toukokuinen blogipostauksensa ja eilinen puheenvuoronsa ovat niin erilaisia?

Ode lähti huonontamaan nuorten tilannetta ennen kuin kukaan on antanut mitään takeita siitä, että työkkärin ankara karenssipykälä poistetaan tai turvaverkot korjataan. Oden mielestä syypäitä ovat taas kaikki muut: SAK, vasemmisto, oikeisto, tyhmät poliitikot.

"Yhtä hyvin lakia voisi kutsua Lex SAK:ksi, koska myös SAK:n edustaja oli [Sata-komitean] yksimielisen mietinnön takana", Ode harmitteli eilisessä kirjoituksessaan. Ja unohti tietysti sopivasti mainita, kuinka aggressiivisesti on itse ollut lakia ajamassa, koko arvovaltansa voimalla.

Vaikka Soininvaaraa pidetään kaikkien alojen asiantuntijana, eräs Eduskunta-esitystä varten haastatelluista virkamiehistä kuvaa Odea pohjimmiltaan hyvin ovelaksi poliitikoksi, jolla on juustotarjotin. Hän ojentaa tarjottimelta aina sen juustopalan, jota kulloinenkin kuulija haluaa.

Analyysi näyttää olevan varsin tarkka.


Hyvää viikonloppua,

Susanna Kuparinen
toimittaja, ohjaaja

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Oikaisuja & kommentteja

Enskari pulkassa ja tänään edessä toinen esitys. Muutamia kommentteja esityksen sisältämiin tietoihin onkin jo tullut. Helsingin Sanomien kutsumana Eduskunnan ensimmäisessä ennakossa istuivat kristillisten kansanedustaja Bjarne Kallis ja demareiden ex-kansanedustaja Arja Alho. Kallis kommentoi Hesarin jutussa, että harmaan talouden käsittelyssä oli muutamia asiavirheitä. Juttu löytyy Hesarin maksullisesta arkistosta.

Pyysin Bjarnelta sähköpostitse tarkennuksia asiavirheistä. Hän vastasikin erittäin ripeästi:

hei
esimerkiksi se että voidaan noin vain soittaa ulkomailla sijaitsevaan pankkiin ja sen kautta päästä hallintarekisteriin. En pitänyt yleistämisestä jossa väitettiin että virolaiset työntekijät satamassa palauttavat osan palkastaan. vielä totean että hallintarekisteriä jonkin verran säännöksiä jotka antavat veroviranomaisille mahdollisuuksia saada tietoa osingonsaajasta- tässä nyt pari kolme asiaa
t.b


Eli tarkennetaan, ettei jää epäselvyyksiä.

1. Hallintarekisteri
Hallintarekisteriin ei mitenkään erityisesti mennä tai päästä. Kun ulkomaalaisen pankin, kuten Swiss Bankin, kautta ostetaan osakkeita, niin kaupanvälittäjä hallintarekisteröi asiakkaansa osakkeet. Tällä hetkellä ulkomailla toimii sijoituspankkeja, jotka tarjoavat palveluita suomeksi. Tilin avaaminen ja sijoittaminen suomalaisten pörssiyhtiöiden osakkeisiin on varsin yksinkertaista.

2. Virolaiset työntekijät
Tämä kohtaus oli ote keskustelusta, jossa eräs lähteemme esimerkein kertoi miten virolaisia työntekijöitä on kohdeltu. Emme väittäneet että kaikkia näin kohdellaan, vaan että saamiemme tietojen mukaan näinkin on toimittu.

3. Osinkojen verotus
Käyttämässämme esimerkissä käytiin läpi ainoastaan myyntivoittoon liittyvä verotus, jonka kiertäminen on yksinkertaista hallintarekisterin suojissa. Osinkojen verottamisesta ei esityksessä puhuttu, mutta voin avata sitä puolta hieman.

On totta, että osinkojen osalta verojen välttäminen on hieman työläämpää. Suomalaiset sijoittajat ovat velvoitettuja maksamaan pääomatuloista veroa 28%. Vuonna 2005 uudistuneen lain mukaan hallintarekisteröityjen osakkeiden osingoista voidaan periä lähdeveroa 15%, mikäli Suomen verohallinnon pitämään rekisteriin ilmoitettu ulkomainen omaisuuden hoitaja vakuuttaa, että osingon saajaan voidaan verosopimuksen perusteella soveltaa 15% lähdeveroa. Osinko voidaan maksaa tätä pienemmällä lähdeverolla tai kokonaan verotta, mikäli osingon saajan osoitetaan olevan verosopimuksen perusteella siihen oikeutettu.

Vuonna 2008 veroja oli maksettu keskimäärin alle kymmenen prosenttia kaikista Suomesta maksetuista osingoista. Järjestelmää on siis helppo huijata kierrättämällä osingot sopivassa verosopimusvaltiossa sijaitsevan bulvaanin kautta. Vuosittain Suomi menettää tätä kautta arviolta 300-600 miljoonaa euroa lähdeveroa. Lähdeveron osalta veronkiertoa harrastavat siis sekä ulkomaiset että kotimaiset sijoittajat.

Markku Hirvosen johdolla laaditusta Suomen kansainvälistyvä harmaa talous -tutkimuksesta käy hyvin ilmi myös lähdeveron kiertämisen mittakaava. Yhdysvaltoihin maksettaessa lähdevero on 15%, mutta Iso-Britanniaan maksettaessa 0%. Hirvosen raportissa sanotaan:

Vertailusta käy ilmi, että Isosta Britanniasta oleville osingonsaajille on molempina vuosina maksettu enemmän osinkoja kuin Yhdysvalloista oleville, vaikka yhdysvaltalaisten osakesijoitukset Suomessa ovat IMF:n mukaan 2,5 – 4,5 kertaa suuremmat kuin englantilaisten. (…)

Osingonsaajatietoja selvittämällä työryhmä on todennut, että niiden perusteella 20:llä ilman lähdeveroa osingot kuitanneella Isosta Britanniasta olevalla pankkikonsernilla pitäisi olla määräysvalta eräissä suurimmissa suomalaisyhtiöissä.

Työryhmän johtopäätöksenä on, että suomalaisyritysten maksamista osingoista perittävien lähdeverojen määrää on merkittävästi pienennetty.

- katsomalla mm. edellä mainitut pankkikonsernit säännösten vastaisesti tosiasiallisiksi osingonsaajiksi sekä
- osingonmaksuhetkeen liittyvillä järjestelyillä, joiden avulla osakkeet on osingonmaksun ajaksi siirretty esimerkiksi edestakaisilla kaupoilla tai lainajärjestelyillä sellaisen osapuolen haltuun, joka on voinut nostaa ne 0-veroprosentilla.

(s. 240-241)

Lopuksi toteaisin vielä, että bulvaanien ja etävälittäjien taakse on ketjuttamalla helppo piiloutua niin ettei Suomen veroviranomaisille välity toimista mitään tietoja. Valtiovarainministeriö ja -ministeri jaksavat hehkuttaa näitä uusia verosopimuksia (yhteensä noin 30 kappaletta), jotka on tehty vuoden 2007 jälkeen. Ikävä tosiasia kuitenkin on se, että niitä ei ole käytetty KERTAAKAAN. Sinnemäki totesi ulkopoliittisessa vaalipaneelissa, että kyllä niitä varmasti käytetään kunhan löydetään jokin yksilöity tapaus. Eli neljässä vuodessa ei ole saatu yhtäkään yksilöityä tapausta, josta voisi tietoja pyytää. Ei niitä haluta löytää.

Ilon kautta,

Jari Hanska
käsikirjoittaja, näyttelijä

P.S. Se onko yllä mainittu esimerkki (lähdeveroista) rikollista veronkiertoa vai aggressiivista verosuunnittelua on oma keskustelunsa. Haastattelemamme Valtiovarainministeriön virkamiehen Ilkka Harjun mukaan verosuunnittelussa ei sinänsä ole mitään vikaa, edes valtionyhtiöiden kohdalla. Jännä juttu, kun VM:ää ei raha kiinnosta.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Jatkot juhlittiin nukkumalla

Ensi-illassa oli hieno tunnelma, vaikka meitä vähän jännittikin. Kerosiinillä tankkaamamme Trabant lähti lentoon ja kaarsi komeasti kaupungin yllä tehden pari uhkarohkeaa syöksyä Kauppatorin edustalla. Laskeutuminen oli niin ikään vauhdikas eikä mustelmilta säästytty. No miltä nyt tuntuu, kysyisi urheilutoimittaja. Vii vona tänk tö houl tiim pat nau vii mast teik ö preik. Sii juu.
Työn sankarit
     

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Vaalirahakähmintä jatkuu - odotetusti

Kansanedustaja Petri Salo, omien sanojensa mukaan "kiltti maalaispoika" ja yksi esityksemme päähenkilöistä, on jäänyt kiinni Vihreän Langan tekemässä vaalirahoituksen "avoimuuden doping-testissä".

Vihreä Lanka lähetti kokoomuslaiselle Salolle ja 15 muulle eduskuntapuolueiden ehdokkaalle viime viikolla sähköpostiviestin tekaistulla nimellä ja tarjosi kolmea tuhatta euroa vaalikampanjointia varten. Samassa viestissä tiedusteltiin, osaisiko ehdokas sanoa, miten summan voisi lahjoittaa nimettömänä. Suurin osa viestiin vastanneista, yhdeksän ehdokasta, kieltäytyi tarjouksesta ja muistutti vastausviestissään vaalirahoituksen pelisäännöistä, eli että nimettömänä voi eduskuntavaaleissa lahjoittaa korkeintaan 1 499 euroa.

Kristillisdemokraattien kansanedustaja ja ehdokas Toimi Kankaanniemi ja saman puolueen Tarja Tallqvistin vaalipäällikkö Anja Hurme vihjasivat vastauksissaan eri vaihtoehtoihin lain kiertämiseksi. Muiden puolueiden vastaajat muistuttivat vastauksissaan voimassa olevista pelisäännöistä tai kieltäytyivät tarjouksesta, koska eivät käytä kampanjoissaan ulkopuolista rahoitusta. Petri Salo sen sijaan ehdotti heti, miten lahjoituskattoa voisi kiertää. Hän ehdotti, että summan voisi jakaa perheenjäsenten kesken ”tai muuta sellaista”.

Vihreä Lanka kirjoitti viikko sitten, että uusi vaalilaki on suorastaan tehty kierrettäväksi. Aukko on jätetty sen verran suureksi, että siitä menisi läpi kokonainen pohjalainen sikatila. 

Vihreän langan artikkeli kokonaisuudessaan:  http://www.vihrealanka.fi/uutiset/kansanedustaja-k%C3%A4r%C3%A4hti-vaalirahatestiss%C3%A4-ja-luopui-ehdokkuudestaan

Tervetuloa tutustumaan Petri Salon ja kumppaneiden "ihmismieliin" Pengerkadulle. Ensi-ilta tänään!

Petri Salo in action. 

maanantai 28. helmikuuta 2011

Finns and the True Finns

Jan had a chat with two new hard working locals. Robert from Kenya left, Johari from Tanzania right. No political stances taken.

Hi guys! You have lived here for a few years now. Do you feel that Finland is your home?
Johari:
For me it feels like home. I am married with a Finnish woman, so this is my home.
Robert: For me this is very much my home. My family lives here and my children will start their school here, so we will stay here.

Can you tell me something about the political systems of the countries you come from?
Johari: For the moment, for some 10 years, we have had democracy in Tanzania. We have multiple-party system, so we can call it a democracy. But in fact the same party has ruled since independence 1961. So it is more like a one party system. Democracy is there, but it is mostly a name. But people are still fighting for their rights; they want to speak out openly. This year, just after election, most of the people thought that the opposition did win the election, and there were fights. The governing party did not want to give away their power. You could say that the election was free but not fare. 

How about Kenya?
Robert: The situation is a bit difficult. After we got our independence in 1964 we had one party system for long. Multiple-party system came back first 1992 after pressure from people. There was a lot of violence after the elections. The president brought his troops to the streets. There are free elections but every time they cause violence. In 2007 we had an election and people were killed and many were put in prison. Now some people have been brought to the justice and even to international court.

What do you think about the political system of Finland?
Johari: I don´t know that much but from what I see on TV and what I can see for myself, people seem to be able to speak out openly, there is development in the country, and the members of the parliament don´t seem to be there to put money in their own pockets. So, it shows that those who are elected by the people are going to represent peoples interests and problems. This is how I can see it. Heh, if you compare with the parliaments in our countries, politicians only put money in their own pockets, and their families’ pockets. Mostly they think about filling their own stomach before other people. It is a big problem. Corruption, making illegal contracts with foreign companies, just to get welth.

Do people respect politicians in your contries?
Robert: Nooo. We don’t have any respect for them. They are only enriching themselves and their families.
Johari: I would say, that people fear politicians, but don´t respect them. There is no real democracy there, only on surface. People are afraid to speak out. Politicians are very powerful and can put you in problems if someone tells them that he or she is speaking against them.
Robert: And not only taken to the prison, but also you can even get killed.
Johari: You might get the idea that people respect politicians, but in fact it is only fear.

How do you get to know the Finnish society?
Robert: For me it is mostly Internet. Yle has English international version. I read it every day. And if I find something interesting in Finnish, I can translate it to Finnish with these programs, you know.
Johari: I have many options. I try to speak Finnish with my wife and I can ask her about things. I watch news, uutiset, every day. When I come home from work I turn on the news. I read newspaper like Metro every day, atleast the headlines. And then we have friends visiting us every week, so we
talk about what is happening in Finland and so. I think I get information many different ways.

Do you know the main Finnish parties and can you separate between them, and do you know what they stand for?
Robert: I can name the main parties, they are five or six… The only difference I know is between The True Finns and the rest because this migration seems to be a big question. This is all I have noticed and now also the Greens have started to come closer to The True Finns. But the other ones… I don´t know. I don´t think the other parties have a very strong opinion on immigration.

But do you know where the parties are in other question, like taxation or education or so on?
Robert: No, I don´t know any differences there.
Johari: Me neither.

You know that we will have parliamentary elections here in April. Have you ever voted in Finland?
Robert: I am not qualified to vote since I am not a Finnish citizen.
Johari: I have voted in the local election once.

How did you choose your party because you don´t seem to know very much about them?
Johari: I had a conversation with my wife before voting. So I can say, that she influenced me. My wife is a biologist so she likes the Greens a lot. She explained me a lot about their focus and strategies and policies, so since I did not get that much information about the other parties, she had a big impact on me.

OK, thank you guys. The election is coming closer as I said, and soon it will probably be seen out on the streets too. Maybe you could keep on eye on what you see and hear, and we can meet soon again and have a chat?
Johari:
Sure.
Robert. Yeah, of course. 












  

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Onko Eduskunta teatteria?

Why so sad?
YLE:n Strada kävi tekemässä juttua treeneistä vielä kun Sussu ja näyttelijät olivat tolpillaan. Sussun lisäksi ohjelmassa on jututettu myös Sauli Niinistöä ja Terike Haapojaa. http://areena.yle.fi/video/1298665558897

Kaksi päivää yleisöennakkoon, viisi päivää enskariin...

PS: Video on poistettu YLE Areenasta. To cut a long story short: Sussu ja toimittaja kävi kahvilla Cafe Taikalampussa ja lätisi niitä näitä. Joku valkomaskinen hahmo seikkaili Eduskuntatalon portailla. Matti Onnismaan virkamies taisi lukea pätkän tekstiä piippu kädessä. Terike Haapojan näyttelystä pätkä puhetta eläinten oikeuksista.   

torstai 24. helmikuuta 2011

Hah hah, back in business

Esitystä on pusattu niin kollektiivisesti, että ei pressi yhtä yskäistä ihmistä tarvitse (tiedättehän sen hakkaavan alkavan flunssan yskän, joka on niin paha, että oksentaa). Vielä tiistaina tärisin kuumehorkassa, näin puolivalveunia toisen puoliskon tekstistä. Jostakin syystä en laskenut lampaita vaan sitä, kuinka moneen lauseeseen liittyy todella harhaisen assosiaatioketjun kautta sana diktatuuri. Uni katkesi siihen, kun tuottaja Juska ja assari Olga tulivat koputtamaan (lue: oven läpi) ja veivät lempein mutta määrätietoisin ottein lääkärin juttusille.

Täytyy kyllä sanoa, että reseptiflunssalääkkeet on tiukkaa tavaraa. Heti helpotti. Keskiviikkona heräsin kuumeettomana, otin huikan lääkärin määräämää aivan fantastista efedriinipohjaista yskänlääkettä, pistin pari särkytabua huuleen ja – maailma oli ehjä ja kirkas.

Kakkosta on laitettu tänään läjään. Pari askelta oikeaan suuntaan, yksi väärään. Hidasta kitkuttamista. Mutta eteenpäin. Tällä hetkellä kakkosen ongelma on se, että on vain rajallinen määrä näyttämöllisiä tilanteita oppituntimaisten luentojen ympärille. Toimintoja, tilanteita ja näyttämökuvia täytyy kirkastaa. Ja saumoja ja aiheiden kuljetuksia. Ei sen kummempaa. "Peanuts", sanois amerikkalainen.

Susanna, ohjaaja

tiistai 22. helmikuuta 2011

Kippari kipee! Mikä avuksi?

Ekaan yleisöennakkoon on aikaa tasan viikko, ensimmäistäkään läpäriä ei ole vielä tehty, esityksen toinen puoliaika on totaalisen levällään - ja ohjaaja menee ja sairastuu. Sairastuminen oli odotettavissa ottaen huomioon Sussun viimeaikaiset elämäntavat; ketjupolttaminen, irtokarkkidieetti, max 2h unta/yö ja koti, jonka sisälämpötila pyörii +12C pinnassa, kaataisi ennen pitkää myskihäränkin. Sussu meni ja kaatui sopivasti tiedotustilaisuutta edeltävänä iltana ja raahattiin tänään puoliväkisin lääkäriasemalle. Tiedotustilaisuus hoidettiin kuitenkin tyylillä - kiitos Robin Svartsrömin - ja paikalla oli parikymmentä mediaa Nykypäivästä SuomiTV:seen. Nyt pitäisi saada nallekarhu pikaisesti tolpilleen ja takaisin Pengerkadun hornankattilaan. Jos on vinkkejä ihmetropeista niin pistäkää tulemaan ja pian!

lauantai 19. helmikuuta 2011

Reilu viikko ensimmäiseen ennakkoon

Tämänpäiväisissä treeneissä on ollut lempeä tunnelma. Johtunee lauantaista.

Kävimme aamupäivän porukalla läpi pientä tekstiviilausta, jonka jälkeen suurin osa lähti viikonlopun viettoon, osa muihin töihin. Me muutamat avasimme viinipullon ja jäimme tunnelmoimaan Kerkko Koskisen lähettämää musiikkia . "Mä en sais vielä soittaa tätä teille", totesi Susanna laittaessaan musiikin soimaan. "Se on kuulemma vasta alussa".

Vaan se toimii. Biisin sanoittanut Anna Viitala on napannut näkemästään harjoituksesta monia asioita ja vienyt ne uudelle tasolle.

Prosessissamme monet palat; näyttelijäntyö, tekstimateriaali, lavastus ja puvustus ovat edenneet rinnakkain ja muovanneet toisiaan. Musiikki toi taas oman lisänsä.


Pihla ja Jari kuuntelevat uutta biisiä.


Terveisin,

Olga, ohjaajan assistentti, käsikirjoittaja & taustatutkija 

torstai 17. helmikuuta 2011

Tunnelma tiivistyy

Runnomme kohtauksia kasaan kiihtyvällä tahdilla. Aika tulee pian vastaan. Käymme kakkososassa läpi harmaan talouden ja korruption eri muotoja Suomessa. Nuorisosäätiötä ei voi ohittaa, eikä Matti Vanhasta. Onneksi olkoon vaan, vapauttava päätös tuli.

Olipa yllättävää.

Avaamme esityksessä sitä, millaista keskustelua Nuorisosäätiöstä ja Matti Vanhasesta rakennusalan piireissä käydään. Harva puhuu ulkopuolisille. Korruptio on levinnyt niin laajalle, että useimmilla on liikaa hävittävää. Kerromme, miksi juuri Vanhasen ja Nuorisosäätiön kohdalla vaikenemisen säännöstä tehtiin poikkeus. 

Työryhmä haastatteli urakoitsijaa, joka tuntee  ns. lautakasalähteen, toimittaja Ari Korvolan Silminnäkijä-dokumentin informantin. Itse lähde ei puhu, omista henkilökohtaisista syistään. Mutta tämä toinen urakoitsija, "Paroni", kertoi mielenkiintoisia yksityiskohtia siitä, kuinka laajaa Nuorisosäätiön, virkamiesten ja rakennusalan välinen korruptio on ollut. Paroni on toisen käden lähde. Hänen tietonsa ovat peräisin lautakasalähteeltä, osa taas alan sisäistä hiljaista tietoa. Olemme taustoittaneet ja tarkistaneet Paronin antamia tietoja myös muista lähteistä ja oikeudenkäyntipöytäkirjoista. Ja kysyneet samoja kysymyksiä uudelleen ja uudelleen, ristiriitaisuuksia etsien. Johdonmukaiselta vaikuttaa. Mutta lopultakin korruption leimallinen piirre on tietysti se, että kirjallisia dokumentteja on vähän tai ei ollenkaan. Usko tai älä usko. Nämä ovat tarinoita tuulisesta Suomesta.

Toteutimme haastattelutilanteen mahdollisimman autenttisena. Viime kerralla Paroni jutteli työryhmän kanssa Ryhmiksen näyttelijälämpiössä puolitoista tuntia, joten kohtauskin harjoitellaan ja kuvataan siellä. Esityksessä yleisö näkee haastattelun noin 13 minuutin videoversiona. Kohtauksessa Noora Dadu esittää ohjaaja Susanna Kuparista, muut työryhmän jäsenet esittävät itseään. Paronin roolin sai, kukapa muukaan kuin Matti Onnismaa. Repliikit on litteroitu sanasta sanaan alkuperäisestä haastattelusta.


Ote Paroni-kohtauksen harjoituksista tänään iltapäivällä:

maanantai 14. helmikuuta 2011

Kenellä Suomessa on taloudellista valtaa?


Kuka on kukkulan kuningas mitä tulee taloudelliseen vallankäyttöön Suomessa? Talousvaikuttajien luulisi tietävän: http://www.taloustaito.fi/ajankohtaiset/taloudenvallankayttajat

Ostaisitko tältä demarilta auton? Entä valtion joukkovelkakirjan?

lauantai 12. helmikuuta 2011

Kaksi viikkoa ensimmäiseen ennakkoon


Olga kasaa rakennetta ja tonnikala-soijarouhepastaa.


Nörttikeskittymä laajenee. Kuvassa Hanna Nikkanen ja Jari Hanska.


Keittiön kaapissa on Eduskunta-esityksen rakenne...

Perjantaina menimme läpi Lex Soininvaara -jakson, koko ensi viikon harjoittelemme esityksen toista osaa. Viimeisellä harjoitusviikolla yhdistämme osat toisiinsa.

Käsikirjoituskinkerien volyymi on kasvanut. Paikalla ovat jälleen Ruusu Haarla, Akse Pettersson, Susanna Kuparinen ja Olga Palo, nyt myös Jari Hanska, joka paitsi näyttelee esityksessä myös taustoittaa ja käsikirjoittaa. Jari penkoo hallintarekisteriä ja selvittää parhaillaan mikä on valtion hallinnon osuus harmaan talouden torjunnassa. Jari lähetti tänään aamupäivällä eduskunnan tarkastusvaliokunnalle tukun kysymyksiä, liittyen Sailaksen kommenttiin (lue edellinen postaus). Tarkastusvaliokunnan kansanedustajat soittelevat Jarille ja antavat aika ympäripyöreitä lausuntoja, mutta hyvää materiaalia niistäkin saa. Niin, tästäkin tehdään kohtaus.

"Tää harmaa talous on ihan loputtoman syvä suo. Pohjalta varmaan löytyy muutaman tutkivan journalistin kalmot, jotka ovat yrittäneet saada tästä hommasta jotain tolkkua", Hanska naureskelee.

Uusi vahvistus käsistiimiin on tutkiva toimittaja Hanna Nikkanen, joka kaivelee ensi viikon Helsingin Mekaanikontaloa, veroparatiisiyritystä, joka on rahoittanut kolmen ministerin vaalikampanjoita: Häkämiehen, Kataisen ja Lehtomäen.

Hanna harrastaa kaikkea Häkämieheen liittyvää.

"Hahaha, jäljet johtavat Neitsytsaarille... Miksi näitä ministereitä ei ole tähän asti pakotettu kommentoimaan tätä asiaa", Nikkanen ihmettelee.

Harmaa talous -jakso on esityksen toinen osio väliajan jälkeen. Tällä hetkellä siinä on 13 eri palaa, eli on pakko karsia joitakin jaksoja kokonaan pois. Tai lyhentää rajusti. Se on hankalaa, koska kaikki tuntuu tällä hetkellä tärkeältä.

Ruusulla esimerkiksi on käsittelyssä kokousteksti, joka on nyt 80 sivun pituinen, lyhennetty jo puoleen – eli todella pläski edelleen. Lopullinen pituus voi olla max. 15 liuskaa. Samalla pitää olla tasapuolinen, eikä saa tarkentaa väärään kohtaan. Pitää saada välitettyä yleisilmapiiri, mutta napata tarkasti oleelliset puheenvuorot ja bointsit. "Aaaargh."

Susanna, ohjaaja

Jk. Vanhasen lautakasasta kuulimme tänään kiinnostavan uuden huhun, vaikkakin se on vain yksi sivujuonne koko paketissa.


Akse ja Ruusu, nörtit tauolla. "Mä en oo tauolla!" Ruusu karjuu. "Kiitos Olga ruuasta. Öö, öö, öö, voidaanko nyt tilata sitä pizzaa", Akse säestää sointuvalla baritonillaan (ironia alert).

perjantai 11. helmikuuta 2011

Harmaan talouden syövereissä

Olemme tutkineet viimeiset viikot harmaan talouden loputonta vyyhtiä. Pala palalta surullinen kuva suomalaisesta rakenteellisesta korruptiosta ja talousrikollisuudesta on saamassa kasvonsa. Tällä viikolla törmäsimme mielenkiintoiseen ristiriitaisuuteen, joka osoittaa kuinka herkästä asiasta on kyse.

Viime viikon torstaina 3.2.2011 eduskunnan täysistunnossa käsiteltiin tarkastusvaliokunnan laatimaa mietintöä harmaan talouden katvealueista. Kuunnellessani keskustelua korvaan särähti vihreiden Erkki Pulliaisen toteamus: ”Kansliapäällikkö Raimo Sailas ilmoitti huolestuneena tarkastusvaliokunnalle havainnon, jonka mukaan rikollisuuteen taipuvaisia tahoja on ujuttautunut valtion virkakoneistoon."

Siis virkakoneistoomme, jonka olisi tarkoitus taistella harmaata taloutta vastaan, onkin pesiytynyt talousrikollisuuteen taipuvia tahoja! Kysyin sairaslomalla olevalta Raimo Sailakselta keitä nämä rikollisuuteen taipuvaiset tahot tarkalleen ottaen olivat. Törmäsin harmaaseen seinään:
”En ole ollut tarkastusvaliokunnassa koskaan kuultavana harmaata taloutta koskevista asioista. Sairaslomani alkoi jo syyskuun lopulla, enkä sitä ennenkään ole tarkastusvaliokunnalle näistä asioista käsityksiäni esittänyt. Tässä on edustaja Pulliaiselle tapahtunut joku muistivirhe tai vastaava. Hänen minun nimiini panemansa virkekin tuntuu oudolta, enkä usko näin muuallakaan sanoneeni."

Otin yhteyttä Pulliaiseen, joka pysyi kannassaan. ”Syksyllä puolitoista vuotta sitten olimme tarkastusvaliokunnan kanssa valtivarainministeriössä visiitillä, eli tarkastusmatkalla. Esittelypuheenvuorossa kansliapäällikkö Sailas kertoi huolensa siitä, että talousrikolliset ovat ujuttautuneet valtionhallintoonkin.”

Pulliaisen mukaan myös muut tarkastusvaliokunnan jäsenet muistavat Sailaksen lausunnon ja sitä on usein siteerattu. Yllättävää on se, että tarkastusvaliokunta ei halunnut tarkennusta siihen mistä nimenomaisista tahoista on kyse, vaikka valiokunta olisi tämän tiedon halutessaan saanut. Pulliainen kiteytti asian toteamalla: ”Jos se ei ole työn kannalta välttämätöntä, niin salainen tieto on salaisena pidettävä, älä ota sitä mielesi rasitteeksi.”

Surullinen kuva muuttui juuri entistä synkemmäksi. Olimme jo aiemmin päässeet selville miten syvälle harmaa talous oli Suomessa juurtunut Finanssivalvonnan, Verohallinnon, Valtiovarainministeriön ja muiden viranomaisten osalta. Poliitikot puhuvat mielellään korulausein ripeistä otteista, joihin he ovat valmiita ryhtymään kitkeäkseen harmaan talouden, mutta todellista poliittista tahtoa asian korjaamiseksi ei löydy. Silmät on helpompi sulkea ikäviltä asioilta.

Mutta ei hätää, kyllä ne simmut avataan maaliskuussa!


Ilon kautta,
Jari Hanska, näyttelijä

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Raha, raha ja raha

Lauri Tarastin johtama työryhmä julkaisi elokuussa 2010 rahoitusoppaan puolueille ja ehdokkaille. Kuinkahan moni ehdokas on jaksanut kahlata läpi 235 sivua pitkän opuksen? Ja kirja maksaa kaiken lisäksi 49 euroa... Esim. jokaisessa lehtimainoksessa tulisi lukea mainoksen maksajan nimi. Kuinka monta sellaista mainosta muistat toistaiseksi nähneesi? Ei varmaan ole kovin villi arvaus, että taulukaupoista, seminaarilipuista ja lautakasoistakin kuullaan vielä näidenkin vaalien jälkeen.


YLE 1:n keskustelu asiasta. 
http://yle.fi/radio1/asia/viikon_tietokirja/vaaliraha_lauri_tarasti_24892.html

lauantai 5. helmikuuta 2011

Käsiskinkerit




(Olga, Ruusu & Akse)

Täällä Kumpulassa pähkitään Lex Soininvaaraa, teknokratiaa, ja Oden sielunmaisemaa. Mikä on Soininvaaran käsitys ihmisarvosta? Olga on lätkinut keittiön kaapistoon bostikeilla Sata-komitean vaiheet ja keräämämme materiaalin: haastattelut, kokoukset, asiantuntijalausunnot, kronologisessa järjestyksessä.

"Ainoa tapa yrittää järkeistää, että mitä helvettiä neljän vuoden aikana tapahtui."

Kämpässä kuuluu neljän läppärin naputus. Ja välillä itkunsekaisia kiljahduksia. Kohta laskemme kuinka voi elää Helsingissä 250 eurolla. Mitä sillä saa?

Akse Pettersson purkaa haastattelua kuulokkeet korvilla:


"Vittu tää on masentavaa kamaa, kovinta tähän saakka."

Ruusu lyhentää Osmo Soininvaaran haastattelua, jonka Ode antoi Voima-lehdelle tammikuussa 2009.

"Haluaisin tehdä Oden haastattelusta X-files-tyyppisen kohtauksen, jossa Kuparinen on Mulder ja Soininvaara Cancer Man."

Käsikirjoituksessa kuljetetaan kahta aihetta:

1- Lex Soininvaara. Sata-komitean mietinnöstä poimittu Soininvaaran ajama ehdotus nuorten minimitoimeentulon leikkaamisesta 20-40 prosentilla, mikäli he oman laiminlyöntinsä takia sössivät työ- tai opiskelupaikan. Seuraamme Lex Soininvaaran vaiheita ja sen taustoja aina Sata-komitean perustamisesta lähtien, eri käsittelyvaiheiden ja eduskunnan kokousten kautta. Laki astui voimaan 1. tammikuuta 2011.

2. Harmaa talous, eli talousrikollisuuden eri muodot Suomessa. Kuinka harmaata taloutta yritetään torjua, mitä se tarkalleen ottaen on – ja mikä lopultakin on poliittinen tahtotila sen nujertamiseksi.

Koska pyöritämme kahta isoa aihetta, päätimme nöyrtyä ja tehdä palan kerrallaan. Vaikka lopullisessa esityksessä rakenne saattaa olla niin sanottu pullapitko, eli kaksi aihetta solmiutuvat toisiinsa, ne on pakko rakentaa erikseen.

Nyt pommitamme viikon verran pelkästään Lex Soininvaaraa, sen jälkeen sukellamme harmaan talouden syövereihin. Viime torstaina 3. helmikuuta eduskunnan täysistunnossa puitiin harmaata taloutta. Aiheeseen erikoistunut kansanedustaja Erkki Pulliainen sanoi torstaina, että "kansliapäällikkö Raimo Sailas ilmoitti huolestuneena tarkastusvaliokunnalle havainnon, jonka mukaan rikollisuuteen taipuvaisia tahoja on ujuttautunut valtion virkakoneistoon. Tämä kuuluu harmaan ja mustan talouden kokonaisuuteen."

Samaa ovat sanoneet kaikki haastattelemamme virkamiehet ja asiantuntijat.

Esitys käsittelee rikollisuutta. Harmaa talous ja kaikki rakenteet läpäisevä hyvä veli -korruptio on ihan perusrikollisuutta, kiitoksen muodot ovat moninaiset. Lex Soininvaara taas on kaikki lain puitteet täyttävä rikos ihmisyyttä vastaan. Päätämme täältä Kumpulasta,

Susanna
Ohjaaja




 

torstai 3. helmikuuta 2011

Paavo "Vasikka" Lipponen

Wikileaksin kautta julkisuuteen pelmahtaneiden papereiden mukaan vuonna 2004 entinen pääministerimme Paavo Lipponen piti yllä lämpimiä suhteita länteen.

Työryhmältä loppui iltaharjoituksessa tilapäisesti materiaali, joten Wikileaksin tiedotus Lipposen elkeistä kirvoitti ryhmän suoraan toimintaan. Ja siitähän seurasi tällaista:




Dokumenttiteatterin arki myös läpsii toisinaan tekijöitä poskille: "Ennen täällä Ryhmäteatterin lämpiössä jutusteltiin leppoisasti kahvikupit kädessä. Nykyään jengi jotain nysvää läppäreiden kanssa ja lukee toisilleen uutisia", toteaa työryhmän jäsen Robin Svartskovitz päätään pyöritellen.

tiistai 1. helmikuuta 2011

SK:n totuuspuntari: kuka puhuu puppua?

Suomen Kuvalehden totuuspuntari mittaa, pitääkö puolueiden puheet paikkansa, kun ne suhteutetaan tekoihin. Onko esim. istuva hallitus ollut lähihistorian reiluin hallitus pienituloisia kohtaan, niin kuin Kokoomuksen varapuheenjohtaja Sampsa Kataja väittää?

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/totuuspuntari-nykyhallitus-on-tehnyt-suomen-lahihistorian-suurimmat-etuuskorotukset-kaikkein-pienimpiin-etuuksiin

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/skn-totuuspuntari

torstai 27. tammikuuta 2011

Persut jyrää

Hesarin mielipidetutkimuksen mukaan Persut näykkii jo kolmen ison kantapäitä. Muutama vuosi sitten puolueen valtakunnallinen kannatus oli parin prosentin luokkaa. Vaaleihin alle kolme kuukautta...

http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Perussuomalaisten+kannatus+jatkaa+nousuaan/1135263303335

tiistai 25. tammikuuta 2011

Työryhmä kasvaa

Eduskunta-esityksen työryhmä on kasvanut sitten ensiesittelyn. Viikkoa ennen harjoitusten alkua mukaan lähti näyttelijä Noora Dadu. Tällä viikolla saamme kelkkaamme vielä näyttelijä Matti Onnismaan. Hurraa!

Samalla materiaali kasvaa ja jalostuu. Kuitenkin jo tämän viikon lopulla olisi tarkoitus rämpiä ensimmäinen, tuskainen läpimeno jonka jälkeen olemme kaikki varmasti viisaampia. Tulta päin.

Arvoisa herra pääministeri

Treenit ovat alkaneet. Eka päivä lätistiin, sen jälkeen näyttelijät saivat läjän täysistuntojen pöytäkirjoja, joita on luettu ja pyöritelty päivästä toiseen. Kaikki 200 kansanedustajaa eivät esitykseemme mahdu, mutta aika monta kymmentä heikäläistä tullaan lavalla näkemään. Valtuusto-esitystyksiä tehneet ovat jo ilokseen huomanneet, että runosuoli puhkeaa toisinaan kukkaan Eduskunnassakin. Ja mikä parasta, eduskunnan täysistuntojen pöytäkirjat on litteroitu todella huolellisesti murteita myöten, joten Mietaan Juhat ym. maakuntapoliitikot pääsevät oikeuksiinsa.

lauantai 8. tammikuuta 2011

Plussan puolella

Eduskunta-esityksen harjoitukset alkavat ensi viikolla.

Esitys tehdään prosessiperiaatteella, eli teksti valmistuu vähitellen harjoitusten edetessä.

Hojo hojo, esitysdramaturgi ja lavastaja Akse Pettersson huutelee. Istumme juuri toimistossa koneiden äärellä väsäämässä aloituspakettia harjoituksiin. Akse lyhentää 150 sivun kokoustekstiä ja väittää, että hän saa sen tiivistettyä 1,5 sivuun. Heko heko.

Akse saksii eduskunnan kokousta viime marraskuulta, jossa käsitellään harmaata taloutta ja sen ehkäisyä. Esityksen toinen aihe, Sata-komitea ja siitä käydyt keskustelut eduskunnassa, on ulkoistettu Valtuusto-sarjan dramaturgille Ruusu Haarlalle. Jossakin päin Suomea pienessä mökissä Ruusu syventyy siihen, kuinka kirjavin ja akrobaattisin keinoin kasvavat tuloerot piilotettiin komitean taakse.

Olemme naureskelleet (ja itkeskelleet) jo vuosien ajan, miten jokainen tuloerojen kasvuun tai sosiaalipolitiikkaan liittyvä kysymys ohitetaan lauseella: Sata-komitea ratkaisee tämänkin ongelman.

Sata-komitean perusturvajaoston viimeisin saavutus on Lex Soininvaaran nimellä kulkeva lakiesitys, joka poistaa alle 25-vuotiailta, työstä tai opiskelusta kieltäytyviltä nuorilta 40 prosenttia minimitoimeentulosta. Laki hyväksyttiin pari viikkoa ennen joulua.

Asiantuntijat pitävät lakia tuhoisana. Se rankaisee ja nöyryyttää. Nämä nuoret ovat yleensä surkeassa jamassa ja tarvitsisivat tukea, ei keppiä. Esimerkiksi Kelan laajentuva terapiatuki ei koske heitä, sitä myönnetään jos työ tai opiskelu on vaarassa.

Jaa, taas mentiin aika synkille vesille. Maanantaina sukellamme vielä syvemmälle, takaisin pintaan nousemme 4. maaliskuuta, kun ensi-ilta koittaa. Ah, kevät.

Toisinaan eduskunnan keskustelujen lukeminen ja urakan valtavuus ottaa aivoon niin paljon, että hätiin pitää kutsua Seasick Steve ja syvän etelän aurinko:

Tää on ihan vitun kova. Kaikki maailman hobot yhtykää!

Tavataan ensi viikolla, yritämme pitää teidät mukana prosessissa niin usein kuin kerkeämme.

T. Susanna, ohjaaja